sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Marko Kitti: Oliivityttö (Elina)


Marko Kitti: Oliivityttö
Tammi 2012
132 sivua

En ole vähään aikaan lukenut mitään uusia kotimaisia nuortenkirjoja, joten tämä oli mukavaa vaihtelua. Vaikkakin kyseessä on tietysti 2012 ilmestynyt kirja, joten ei niinkään kovin tuore enää. Oliivityttö kertoo 15-vuotiaasta Joonasta, joka on juuri lopettanut yhdeksännen luokan. Hänen kesälomansa on kulunut normaaliin tapaan ja syksyllä alkaa lukio. Tyttöystävä Sini-Maaria on lomalla Italiassa ja Joona sen sijaan on Fagerholmin bileissä kyllästyneenä.

Tylsä kesäloma muuttuu mielenkiintoiseksi kun tyttö oliivinvihreine silmineen ilmestyy bileiden jälkeisenä päivänä Joonan ovelle ja vaatii häntä näyttämään lapsuuden parhaimmat leikkipaikat. Lapsuudenystävä Veera on muuttanut pienenä Helsinkiin, mutta on nyt palannut lapsuutensa kulmille ja muistaa Joonan yhä elävästi. Hän haluaa kesätehtävää varten kuvata lapsuusmuistoja kamerallaan.  Pikkuhiljaa Joonakin alkaa muistaa Veeran kanssa vietettyjä kesäpäiviä ja hetkiä auton takapenkillä kohti uimarantaa.

Romaanin lukaisi tietenkin aivan hetkessä, mutta uskoisin tämän olevan sopivanpituinen yläkouluikäiselle, joka ei ole tottunut lukemaan pitkiä tekstejä. Joonan tarina sopii niin tytöille kuin pojillekin. Koko ajan kuljetetaan rinnalla myös Joonan muistikuvia pois lähteneestä isästä. Vaikea isäsuhde on ehkä turhankin tyypillinen elementti, mutta varmasti teini-ikäiselle myös samastuttava. Tyttöjä taas ehkä viehättää Joonan ja Veeran rakkaussuhde.

Joonan arki kuvataan karuna: äiti on liian väsynyt nousemaan sängystä, omakotitalo rapistuu, isän vanhasta autosta on renkaat irti, isä on lähtenyt. Joona tuntuukin luhistuneen tämän arjen alle, mutta Veera osaa kertoa Joonasta asioita, joita tämä ei tiedä edes itse. Romaani käsittelee Joonan tunteita, tulevaisuutta ja valinnanvaikeutta. Pitäisikö valita tuttu ja turvallinen Sini-Maaria, lukio koska ei tiedä mitä tehdä vai vapaa ja mystinen Veera, jotain aivan muuta, vain koska se tuntuu hyvältä.

En usko, että tämä olisi ollut itselleni mikään the kirja teini-ikäisenä. Tuohon aikaan taisin lukea jo pitkiä ja vaativiakin romaaneja. Muistelisin yhdeksännellä luokalla lukeneeni jo esimerkiksi Waltarin Sinuhe egyptiläisen, Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon sekä Anne Frankin päiväkirjan. Niiden rinnalla tällainen suomalaisen pojan kertomus tuntuu lähinnä heppoiselta. Ehkä tällekin romaanille on silti lukijakuntansa olemassa ja uskoisin, että useakin teini-ikäinen voisi tästä romaanista nauttia ja ehkä sen kautta löytää muutakin kirjallisuutta luettavakseen. Kirjahaasteessamme tämä sijoittuu kohtaan 27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti