Paljon melua kirjoista

Ina Westman: Henkien saari Kosmos 2018 234 sivua Näin Ina Westmanin Henkien saaren tuntemattoman lukijan käsissä metrossa. En nähnyt kirjan nimeä enkä edes kirjailijaa, näin vain kansilehden kauniit värit ja kirjan sivuilla vilahtavat nimet Emma, Joel ja Fanni. Näiden tietojen avulla etsin kirjan käsiini ja onnekseni se osoittautui hyvin tunnelmalliseksi lukukokemukseksi, vaikkei ollutkaan romaani jota olisin muuten lukenut. Henkien saari kertoo kolmihenkisen perheen Emman, Joelin ja Fannin matkasta Joelin perheen saaristomökille. Pienessä saaressa ei ole kaupunkikodin mukavuuksia, mutta etenkin Joel viihtyy siellä hyvin, koska hänelle on tärkeää elää mahdollisimman ekologisesti ja siten yrittää vaikuttaa maailman tilaan. Emma on menettänyt jonkin onnettomuuden takia muistinsa ja hänellä on välillä päänsärkyä, joka ajaa hänet koko päiväksi peiton alle, mutta onneksi Afrikasta adoptoitu Fanni-tytär viihtyy välillä yksinkin. Emman otsassa on myös arpi, mutta hän ei voi ...

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu Otava 2013 / 1959 220 sivua suom. Marja Niiniluoto Alkuteos: The Great Gatsby. 1925. Lukuhaasteen kohta 33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan , tuntui alkuun isolta haasteelta. Yritin kovasti keksiä minkä kirjasta tehdyn elokuvan olisin nähnyt, mutta en lukenut kirjaa. Yleensä asia on juuri päinvastoin, olen lukenut kirjan, mutta en nähnyt elokuvaa. Toisaalta olisihan tähän kohtaan käynyt mikä hyvänsä kirja, jonka olen jo lukenut ja josta on tehty elokuva tai jokin kirja, josta tehtyä elokuvaa en ole vielä nähnyt ja aion vasta katsoa sen. Halusin kuitenkin nimenomaan etsiä sellaisen kirjan, josta tehdyn elokuvan olen jo nähnyt, mutta en ole vielä lukenut kirjaa. Lopulta pitkän pohdinnan jälkeen keksin, että olen nähnyt vuonna 2013 valmistuneen Baz Luhrmannin ohjaaman elokuvan The Great Gatsby - Kultahattu , mutta en lukenut alkuperäistä Fitzgeraldin romaania. Ensinnäkin elokuvan näkemisestä oli jo aikaa, varmaankin olen nähnyt sen...

Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia  Fabriikki Kustannus 2017 346 sivua suom. Outi Hytönen Alkuteos: Islandil ei ole liblikaid . 2013. Kuten Hanna kirjoittikin, on bloggailu jäänyt kesällä vähemmälle. Luettu on kuitenkin lomalla ihan urakalla, mutta ensin minäkin postaan muutaman kirjan, jotka on luettu kesäkuussa tai kuten tämä kirja, toukokuussa.  Islannissa ei ole perhosia kiinnosti minua kiehtovan nimensä ja kantensa vuoksi todella paljon. Lisäksi Hanna kirjoitti kirjasta viime vuoden lopulla ja kehui sen kaunista kieltä. Siispä päätin varata kirjan kirjastosta, sopiihan se loistavasti tämänkin vuoden lukuhaasteessa useaan kohtaan. Islannissa ei ole perhosia kertoo erään suvun tarinan Islannista. Romaanin tärkeimpänä tekijänä ei ole kuitenkaan missään nimessä juoni, joka polveilee sinne tänne, vaan osin myyttisetkin tapahtumat sekä niitä kuvaava todellakin kaunis kieli. Teos muistuttaa kauttaaltaan enemmänkin proosamuotoista runoa. Tehokeinona käy...

Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Punaisen luostarin kronikoita #3) Tammi 2018 383 sivua Suom. Marja Kyrö Alkuteos: Breven från Maresi. Krönikor från det Röda klostret Kesäkuu jäikin näemmä tahattomasti melko köyhäksi blogikuukaudeksi, kun emme kirjoittaneet yhdestäkään kirjasta. Molemmat olemme toki saaneet kirjoja tässä välissä luettua, mutta vaatimattomista säistä huolimatta kesäkuukaudet ovat vieneet lomamatkoineen ja juhannusmökkeilyineen mennessään. Itsekin luin nimittäin Maresin voiman loppuun jo toukokuun loppupuolella, mutta vasta nyt heinäkuun lomatunnelmissa saan kirjoitettua siitä. Katsotaan, mitä on jäänyt muistin sopukoihin teoksesta mieleen. ;) Maresin voima on jatkoa Turtschaninoffin Punaisen luostarin kronikoita -fantasiasarjalle, jonka edeltäjiä ovat Maresi ja Naondel . Näistä kahdesta Naondel sijoittuu kauemmas menneisyyteen, joten sikäli Maresin voima on ”suoraa” jatkoa Maresille : se jatkaa nimen mukaisesti Maresin tarinaa. Ensimmäise...