Paljon melua kirjoista

Huolimatta kovista yrityksistäni pysytellä oman kirjahyllyn antimissa en voinut vastustaa kiusausta, ja kuluvalla viikolla matkaan tarttuivat kuvan uutuudet. Tällä hetkellä lukuvuorossa on Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär , samaisen kirjailijan elämäkerta Tee työtä ja rakasta sekä lisäksi liuta muita teoksia, mutta luulenpa, että osa niistä siirtyy hetkeksi sivuun, sillä uudet ostokset saavat sormet syyhyämään. Kuvassa ovat Juha Itkosen uusin romaani Ajo (Otava 2014) sekä Suomen Grantan kolmas numero (Otava 2014), jossa parhaat nuoret suomalaiset kertojat näyttelevät kynäntaitojaan. Itkonen on eräs ehdottomista lempparikirjailijoistani – onhan hänen teoksissaan ainakin aiemmin vilahdellut myös lapsuuteni kaupunki Hämeenlinna – enkä siksi malttaisi odottaa pääseväni uppoutumaan tuoreimpaan tarinaan. Kutkutusta Grantan aukaisemiseen puolestaan lisää, että uusimmalle numerolle omistettu Granta-klubi koittaa ensi tiistaina 30.9., ja koska kovasti yritän raivata ka

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja Wsoy 2014. 248 sivua. Kyllä ei ole edes Mielensäpahoittaja entisenlainen. Ennen niin mainiot pakinamaiset tekstit ovat muuttuneet romaaniksi, eivätkä suinkaan ilman moitteita. En oikein innostunut tästä muutoksesta, koska mielestäni pakinat sopivat tekstilajina paremmin Mielensäpahoittajalle itselleen ja tuovat hänen persoonaansa enemmän esiin. Romaanissa on tyhjäkäyntiä tuon tuostakin. Huumoria ei kuitenkaan puutu, se nyt sentään on entisellään, vaikkakin huumori kumpuaa ehkä hieman eri asioista kuin aiemmissa osissa. Romaanimuoto sallii pidemmät selittely- ja perustelujaksot Mielensäpahoittajan kulloisillekin aatoksille. Vankkumattomat mielipiteet asiasta kuin asiasta tuovat hymyn huulille. Ukko on lisäksi terävä päästään kuin mikä, sen todistavat etenkin pienet fiksut yksityiskohdat. Tällä kertaa Mielensäpahoittaja valmistautuu tuonpuoleiseen siirtymistä varten. Hän rakentaa itselleen arkkua ja hautakiveä sekä kirjoittaa

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen. Nemo 2013 Suom. Sini Linteri 246 sivua Alkuteos: The Highly Sensitive Person: How to Thrive When the World Overwhelms You. 1999. Uraauurtavassa teoksessaan Aron esittää viidesosan ihmisistä olevan tavallista herkempiä ärsykkeille: äänet, informaation paljous ja suuret ihmisryhmät kuormittavat heidän hermostoaan enemmän kuin muiden, ja kauniit maisemat, taide ja pintaa syvemmälle kurkottavat ihmissuhteet puolestaan vaikuttavat heihin tavallista voimakkaammin.  Luonteeltaan he ovat luovia mutta tunnollisia. He ovat introverttejä mutta eivät välttämättä ujoja huolimatta luuloista, joihin ovat itsekin alkaneet uskoa ja jotka ovat siten eskaloituneet itseään toteuttavan ennusteen tavoin. He ovat hiljaisia tarkkailijoita mutta heihin lukeutuu myös ekstroverttejä yksilöitä. Jokainen heistä on omanlaisensa ja silti heillä on yksi yhdistävä tekijä: he ovat erityisherkkiä. Sanalla ”herkkä” on melko negatiivinen kaiku nykymaail

Mikko Rimminen: Hippa Teos 2013 243 sivua Kaksi veljestä. Hämärähommia. Kiukkuinen äiti. Antikvariaatin takahuone. Muutettavana asunto täynnä roinaa ja yksi vanhempi naisasukas. Sivukaupalla lennokasta kieltä, jota ei löydy sanakirjasta. Siinä pääpiirteissään Mikko Rimmisen alkuasetelmat teoksessa  Hippa .  Petteri ja Lefa saavat toimeksiannon. Heidän täytyy muuttaa eräs asunto. Perillä selviää, että kämppä on lattiasta kattoon vuorattu tavaralla. Lisäksi asunnosta löytyy vanha rouvasihminen, joka ei oikein ymmärrä muuttoaikeita. Eipä siinä muuta kuin tavaraa vaan pakettiauton kyytiin. Hommaa ei helpota se, että on sunnuntai ja päähän sattuu. Muitakin pähkähulluja toimeksiantoja seuraa tästä. Ei ole veljesten elämä helppoa. Seuraavaksi pakettiautoon lastataan Petterin ja Lefan lisäksi muutama apumies, sairaanhoitaja ja potilaat. Kaikesta selvitään kun yhdessä tehdään ja välillä voi hörpätä vähän kaljaa taikka jotain vahvempaa. Tarina soljuu huomaamattomasti eteenpäin mi