Huh. Iida Rauman Finlandia-voittaja viime vuodelta on melkoinen manifesti kulkea läpi, mutta monessa mielessä tuskainen matka on kuitenkin lopulta sen arvoinen. Rauma kirjoittaa taitavasti ja hengästyttävästi, ja vaikka tämä tyyli ei olekaan omaan mieleeni, voin arvostaa sitä. Ymmärrän, miksi Hävitys voitti Finlandian, ja on hienoa, että tällaisia uskaltavampia ja tekstuaalisesti erilaisia teoksia palkitaan, jotta niitä tehdään myös jatkossa eikä kirjallisuus typisty pelkkään helposti kulutettavaan viihteeseen. Jos on kuullut mitään Hävityksestä , tietää varmasti, että se käsittelee koulukiusaamista. Päähenkilö on historian opettajana työskentelevä, kolmekymppinen A, joka eräänä yönä juoksulenkillä näkee vilauksen entisestä koulutoveristaan Irasta. Tämän kohtaamisen jälkeen A ei saa Iraa mielestään ja etsii tämän käsiinsä. Kipeät muistot kouluvuosilta palaavat mieleen tukahduttavalta intensiivisyydellä, ja haavoja syventävät ympäri kaupunkia ripotellut ”kiusaaminen jättää haav