tiistai 20. tammikuuta 2015

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Hanna)




Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Tammi 2014
559 sivua


En tiennyt, mitä tein, kun avasin Jussi Valtosen tuoreen Finlandia-voittajan vuodelta 2014. Osasin valmistautua loistavaan teokseen – onhan Finlandia jo jonkinmoinen meriitti – mutta en aavistanut, että teos todella veisi mennessään. Kirjallisuuspalkintoja pokanneista opuksista leijuu ilmassa usein se harhaluulo, että ne ovat kuivakoita ja vaikeasti käsitettäviä. Tämä ei kuitenkaan pidä lainkaan paikkaansa Valtosen kohdalla!

Valtonen pyörittelee teoksessaan teemoja, jotka ovat ajan hermolla, luo kuvan modernista älylaitteiden vangitsemasta ihmisestä ja käsittelee monia aikamme vakaviakin ilmiöitä säilyttäen kuitenkin (mustan) humoristisen otteen. Romaani rakentuu neurotieteen professori Joe Chayefskin ympärille: amerikkalaisen neurotutkija Joen mukava elämä baltimorelaisessa lähiössä häiriintyy, kun hänen työhuoneeseensa murtaudutaan ja aggressiiviset syytökset eläinkokeista satelevat hänen niskaansa. 

Samoihin aikoihin Joen suomalainen poika – jäänne avioliitosta suomalaisen Alinan kanssa – kärvistelee elämässään, joka pojan eittämättömästä lahjakkuudesta huolimatta on valua hukkaan. Äiti Alina paistattelee vasta syttyneen julkisuuden parrasvaloissa, äidin uusi psykologi-mies Henri reflektoi liiankin kanssa ja vilkkaat pikkuveljet tuovat elämään säpinää. Kaikesta huolimatta maailma on kuitenkin tuhoon tuomittu, eläimiä rääkätään, lukioaikainen tyttöystävä katoaa elämästä eikä amerikkalainen isä lotkauta korvaansakaan suomalaiselle pojalleen. Siinä riittää nuorelle miehelle kestettävää, mihin öiset seikkailut internetin yhä syvemmälle johdattelevilla poluilla tarjoavat pelastusta.

Kun selviää, että roikuttuaan ensin eläinkokeita vastustavilla foorumeilla Samuel on matkustanut lopulta Yhdysvaltoihin, herää epäily pojan osallisuudesta Joen perhettä kohdanneeseen terroriin. Kaiken eläinkoevastustuksen tuottaman kohkauksen lisäksi Joen avioliitto alkaa rakoilla ja teini-ikäiset tyttäret tuntuvat lipuvan yhä kauemmas isänsä vaikutuspiiristä – varsinkin, kun vanhempi tytär uppoutuu täyttä päätä uuden iAm-laitteen lumoihin.

Elämät musertuvat, eikä kukaan tiedä, mitä tekisi itse selvitäkseen saatikka mitä muut puuhaavat ja ajattelevat. Sosiaalinen media ja mainosmaailma läpäisevät elämän, mutta maailman avartumisen sijaan paisuva tietovirta sekoittaa päät niin, että maailma ja tietous siitä karkaavat entistäkin kauemmas. Valtosen romaanissa esiintyvä iAm-laite toimii nimittäin siten, että päähän aseteltavien ”tassujen” avulla laite lähettää aivokuorelle signaalin, joka mahdollistaa ruutujen avautumisen suoraan silmien eteen eikä valikoiden selailu vaadi muuta kuin silmän liikkeen. Virtuaalitodellisuus on siis jatkuvasti läsnä ja todellisuus puolestaan hetki hetkeltä epätodellisempaa.

Humoristisella otteella Valtonen tarttuu tähän ajankohtaiseen aiheeseen. Lukija ei voi olla havaitsematta yhtäläisyyksiä nykyisiin älylaitteisiin, jotka lennähtävät jokaisen hypisteltäväksi heti, kun aika käy vähänkin pitkäksi. Keskittymiskyky vähenee ja laitteet hallitsevat elämää: minkäänlainen pitkäjänteisyys on miltei mahdotonta ja oma ajattelu vaatii käsittämättömiä ponnistuksia. Allekirjoittanutkin myöntää teeman kolahtaneen maaliinsa: uuden älypuhelimen myötä on alkanut tuntua hankalalta, ellei kadulla kävellessäkin pauhaa musiikki korvissa tai ole milloin mikäkin keskustelu pelkän sormen pyyhkäisyn ulottuvilla

He eivät tiedä mitä tekevät ottaa kantaa myös psyyken muokkaamiseen, lääketeollisuuden armottomuuteen ja mainosmaailman jatkuvaan yksilöitymiseen. Häikäilemättömät mainostajat markkinoivat nuorille pillereitä, joiden avulla nämä pääsevät sosiaalisista estoistaan eroon. Se, että lääkkeen sivuvaikutuksista ei ole tietoa, on tietenkin mitätön pikkuseikka.

Intuitiivisesti ja ennkoivasti toimiva iAm-puolestaan kulkee harmaalla (ja välillä täysin mustaan tummuvalla) alueella, mitä tulee yksityisyyden suojaan, joka sekin vilisee nykyään otsikoissa. Suostuessaan kyseenalaistamatta internetin tarjoamiin mahdollisuuksiin ihmiset ruksivat rasteja ruutuihin pienemmin varauksin kuin ostavat karkkipussia kaupan hyllyltä: kun kaikki jännittävä on saatavilla vain muutaman klikkauksen avulla, ei välitetä siitä, mitä omista asioista paljastetaankaan kasvottomiksi jääville tahoille.

Lisäksi teoksessa nousevat esille ekologisuus ja eläinkokeet sekä se tosiseikka, ettei näistä asioista voida puhua mustavalkoisesti: asioilla on aina monta puolta, eikä niitä kaikkia voi tuntea läpikotaisin. On hyväksyttävä, että oma katsontakanta on aina rajallinen. Ikinä ei voi tietää, mitä muut tekevät tai ajattelevat. Siinä on aivan riittävästi, että yrittää selvittää, mitä edes itse tekee ja ajattelee.

Teoksen nimi näkyy sen teemoissa siis kauttaaltaan. Toista ihmistä ei voi tuntea, toisen ihmisen ajatuksia ei saata tulkita eikä toisen ihmisen elämästä todellisuudessa tiedä mitään. Jopa läheisistä, joiden kanssa jakaa arkensa, saattaa uusissa tilanteissa paljastua yllättäviäkin puolia. Eri ihmissuhteet toimivat eri tilanteissa, ja ääritilanteet saattavat paljastaa täydelliseltä vaikuttaneen ihmissuhteen heikot kohdat.

Kaiken kaikkiaan Valtosen romaani siis kuhisee teemoja sillä mitalla, että voisi luulla koko teoksen musertuvan niiden silkan painon alle. Näin ei kuitenkaan suinkaan käy, vaan kirjailija onnistuu kietomaan teemat yhtenäiseksi paketiksi yhden pitkän tapahtumaketjun ympärille, ja tämän kaiken hän tekee sellaisella lakonisen humoristisella sävyllä, ettei lukija voi kuin naureskella Valtosen oivalluksille kieriskellen samalla itseironian syövereissä. Vaikka osan teemoista voi sanoa jäävän teoksen loppua kohden hieman roikkumaan, on kokonaisuus kuitenkin sen verran vaikuttava, että voi todeta Valtosen – toisin kuin kirjan nimessä mainitaan – tietävän mitä tekee.

Osallistun tällä teoksella Vuoden 2015 kirjahaasteeseen: muutoksia saattaa vielä tulla, mutta näillä näkymin He eivät tiedä mitä tekevät komeilee Hauska kirja -kohdassa: vakavasta aiheesta ja juonesta huolimatta romaanin salakavala huumori lisää sen tekemää vaikutusta.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Elina)


Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Tammi, Keltainen kirjasto 2014
330 sivua
Suom. Raisa Porrasmaa
Alkuteos: Japaninkielinen 
Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi. 2013.


Heti alkuun on sanottava, että tässä oli pitkästä aikaa kirja, joka heti ensimmäisiltä sivuilta tempaisi mukaansa ja jonka luin hetkessä. Tämä olisi ehdottomasti kuulunut viime vuoden puolella vuoden parhaimpiin kirjoihin. Tästä vuodesta kun on paha mennä parin viikon perusteella vielä sanomaan... Murakamia olen lukenut ennenkin ja pitänyt kaikesta lukemastani, mutta olin silti jokseenkin yllättynyt siitä miten paljon pidin tästä kirjasta.

Värittömän miehen vaellusvuodet kertoo Tsukuru Tazakista, joka asuu yksinään Tokiossa ja suunnittelee työkseen rautatieasemia. Hän tapaa Saran, joka Tsukurun menneisyyteen kurkistaessaan saa selville, että Tsukurulla on ollut lukioikäisenä hyvin tiiviit välit neljän ystävänsä kanssa. Tsukurun ystävillä on kaikilla nimessään väriä merkitsevä kirjoitusmerkki, punainen Aka, sininen Ao, valkoinen Shiro ja musta Kuro kun taas Tsukuru on "väritön". Ystävät ovat kuitenkin vuosia sitten sulkeneet Tsukuron yllättäen joukostaan pois selityksiä antamatta, minkä jälkeen hänen elämänsä on muuttunut hieman tylsäksi ja yksinäiseksi. Sara kannustaa Tsukurua ottamaan selville mitä menneisyydessä on tapahtunut. Tsukurun selvitystyö vie hänet niin entiseen kotikaupunkiinsa kuin lopulta Suomeen asti etsimään kadonneita ystäviään.

Tsukurua kuvataan romaanissa mielestäni hyvin tarkasti ja lukijalle välittyy hänestä kokonainen kuva. Juoni taas lähentelee välillä arvoitusdekkaria kun Tsukuru pala palalta saa kasaan entiset ystävänsä ja hänelle selviää miksi hänet on jätetty joukon ulkopuolelle. Suomalaisena täytyy totta kai ottaa huomioon myös Tsukurun matka maahamme. En tiedä onko Murakami käynyt Suomessa, sillä hänen kuvansa välittyy osin ristiriitaisena. Tsukuru matkustaa niin Helsinkiin kuin Hämeenlinnaankin (molemmat minulle tuttuja, Hämeenlinna lienee tosin tutumpi bloggaajakollegalleni Hannalle). Osittain kaupungit on kuvattu kaltaisikseen, mutta silti jotakin Suomi-kuvassa tuntuu sinne kuulumattomalta, kenties sitten se että suomalaiset viljelisivät elämään liittyviä aforismeja minkä ehtivät.

Värittömän miehen vaellusvuodet ei ole samantapainen maaginen seikkailu kuin esimerkiksi Suuri lammasseikkailu eikä yhtä raskassoutuinen ja romanttinen melodraama kuin Norwegian Wood, vaikkakin mielestäni siinä on elementtejä molemmista suunnista, kirjailijan ehdottomasti tunnistaa samaksi. Musiikki on kirjailijan tuotannossa selvästikin tärkeä elementti, Norwegian Wood on saanut nimensä Beatlesin samannimisestä kappaleesta (joka sattuu näin täysin sivuhuomautuksena olemaan yksi suosikeistani), Värittömän miehen vaellusvuosissa sen sijaan tulee toistuvasti esille Franz Lisztin teos Vaellusvuodet

Murakamista on povattu monesti Nobel-voittajaa, ehkä tämä ansio hänelle vielä joskus suodaan, itse ainakin olisin ehdottomasti sen kannalla. Tsukurun tarinan luettuani tuli taas mieli lukea lisää Murakamin teoksia, esimerkiksi Kafka rannalla voisi olla mielenkiintoinen lukea seuraavaksi. Tämä romaani sen sijaan osallistuu kirjahaasteemme kohtaan 16: kirja, joka on kirjoitettu alun perin toisella kielellä kuin suomi tai englanti. Tällä kertaa teos onkin käännetty suoraan japanista, ja mielestäni käännöstyö vaikutti laadukkaalta. Japanin kieleen liittyviä yksityiskohtia oli selvitetty tekstissä hyvin (esimerkiksi nimien osalta). Voinkin suositella kirjaa lämpimästi!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

David Nicholls: Yhtä matkaa (Elina)


David Nicholls: Yhtä matkaa
Otava 2014
445 sivua
Suom. Inka Parpola
Alkuteos: Us. 2014


David Nicholls tuo mieleeni aina toisen brittikirjailijan, Nick Hornbyn. Jostakin syystä miellän nämä kirjailijat samantyylisiksi ja nautin molempien kirjoista. Molemmilla vaivana tuntuu myös hieman olevan se, että he ovat ehkä jo kirjoittaneet parhaan kirjansa. Hornbyn Uskollista äänentoistoa ei ole vielä mikään sittemmin hänen kirjoittamansa teos peitonnut ja sama pätee Nichollsin teokseen Sinä päivänä, jota mainostetaan tämänkin romaanin etukannessa. Yhtä matkaa oli kuitenkin jo hyvin lähellä, pidin siitä paljon.

Tarinan päähenkilö on 54-vuotias Douglas Petersen, jonka vaimo Connie eräänä iltana sanoo, että heidän avioliittonsa taitaa olla ohi. Ennen avioeroa he kuitenkin lähtevät vielä teini-ikäisen poikansa Albien kanssa Grand Tourille Euroopan halki tarkoituksenaan nähdä merkittäviä taideaarteita. Matka kulkee Ranskasta Alankomaihin, Saksaan, Italiaan ja Espanjaan, mutta perheen välit rakoilevat jo ensimmäisessä kohteessa. Samaan aikaan kuljetetaan rinnalla toistakin tarinaa, nimittäin sitä miten Douglas ja Connie ensimmäisen kerran tapasivat ja rakastuivat ja millaiseksi heidän suhteensa kasvoi.

Yhtä matkaa on hyvällä tavalla hieman erilainen kuin muut lukemani Nichollsin kirjat. Se on erään pariskunnan tarina alusta loppuun. Samalla se on matkakertomus halki Euroopan. Toki siinä kuvataan parisuhteen alkua ja kahden henkilön välejä kuten muissakin Nichollsin teoksissa, mutta henkilöhahmot ovat vanhempia ja tärkeää on myös yhteinen matka ja Douglasin matkalla oivaltamat asiat. Matkustusta kuvataan hyvin elävästi ja kohteita aidosti. Tämä kirja käsissään tuntuisi hyvältä matkata Euroopassa. Nicholls tarkkanäköisenä osaa poimia jokaisesta kulttuurista mielenkiintoisia asioita.

Yhtä matkaa on Nichollsin neljäs romaani. Omasta hyllystäni löytyvät sen lisäksi Sinä päivänä ja Kaikki peliin. Toista romaania, joka suomennettiin viime vuonna nimellä Varamies, en ole lukenut vielä, mutta tämän jälkeen sekin taitaa mennä lukulistalle.

Kirja osallistuu vuoden 2015 kirjahaasteeseemme.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Vuoden 2015 kirjahaaste

Vuosi 2015 on Kirjan vuosi, minkä kunniaksi ajattelimme haastaa itsemme lukemaan enemmän ja monipuolisemmin. Siksipä päätimme tarttua kirjahaasteeseen. Katselimme useampaakin erilaista haastetta, mutta päädyimme luomaan oman versiomme. Lista syntyi sekä Helmetin että Popsugarin haasteita yhdistellen siten, että siitä syntyi lopulta juuri meitä kutkuttava kokonaisuus.

Tarkoituksena on, että luemme 50 kirjan listalta niin paljon kirjoja kuin suinkin ehdimme. Linkitämme luetut kirjat haasteeseen (joka löytyy sivupalkista). Molemmilla tietenkin on omat tavoitteensa, mutta yhdessä toivomme saavamme haasteen täytettyä.


VUODEN 2015 KIRJAHAASTE


1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

2. Kirja, josta on tehty elokuva

3. Vuonna 2015 julkaistu kirja

4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 30-vuotias, kun kirja julkaistiin

5. Kirja, jonka omistat, mutta jota et ole vielä lukenut

6. Kirja, jonka nimi on yksi sana

7. Novellikokoelma

8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle

9. Tietokirja

10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja

11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut

12. Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle

13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon

14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja

15. Kirja, jossa kaikki hahmoista eivät ole ihmisiä

16. Kirja, joka on kirjoitettu alun perin toisella kielellä kuin suomi tai englanti

17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta tai sadusta

18. Yli 100 vuotta vanha kirja

19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä

20. Kirja, jonka olet valinnut pelkästään kannen perusteella

21. Liikuttava kirja

22. Muistelmateos tai elämäkerta

23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä

24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä

25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja

26. Kirjatrilogia

27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja

28. Kirja, jonka nimessä on väri

29. Kirja, jossa on taikuutta

30. Sarjakuva-albumi tai -romaani

31. Näytelmä

32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi

33. Kirja, jossa on kolmiodraama

34. Kirja, jonka nimessä on numero

35. Kirja, jonka on kirjoittanut nainen

36. Runokirja

37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa

38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken

39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi

40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja

41. Kirja, josta on tehty tv-sarja tai joka perustuu tv-sarjaan

42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua

43. Kirja, jossa on yli 500 sivua

44. Klassinen rakkausromaani

45. Kirja, joka pelottaa sinua

46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista

47. Hauska kirja

48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä

49. Jännityskirja tai dekkari

50. Kirja, joka sijoittuu joulunaikaan



ELINA: Vaikka toteutamme haastetta yhdessä niin omana tavoitteenani olisi silti lukea kaikki vaaditut 50 kirjaa. Monena vuonna olen lukenut paljon enemmänkin kirjoja, joten mahdoton haaste ei missään nimessä ole. Toivottavasti lukemiselle vain riittäisi tarpeeksi aikaa, jotta ehtisi 50 teosta kahlata läpi. Mieluiten kuitenkin luen niitä kirjoja, mitä hyllystä löytyy ja mitä tulevan vuoden aikana eteen tupsahtaa enkä anna haasteen rajoittaa liikaa lukemistani. Innolla alkavaan kirjavuoteen!

HANNA:  Samoin kuin Elina, voisin itsekin yrittää lukea kaikki 50 kirjaa. Viime vuosi oli syystä tai toisesta aavistuksen verran tavallista hiljaisempi, mutta täytyyhän nyt alkavana Kirjan vuonna petrata. Itsekin keskityn haasteen tiimoilta oman hyllyni lukemattomiksi jääneisiin teoksiin niin paljon kuin suinkin, mutta myös kirjastojen ja kauppojen varastoihin tulee varmasti tukeuduttua. Ensimmäisellä katsauksella huomasin myös, että monet kirjat limittyvät useampaankin kohtaan, joten käytän paljolti omaa harkintaa siinä, mihin kohtaan miki kirja lopulta sujahtaa. Ovathan monet kohdista tulkinnanvaraisia: mikä kenestäkin on hauska kirja? Jännityksellä ja sormet syyhyteen lähden kuitenkin haasteeseen.

Lukuiloa kaikille Kirjan vuonna 2015! Haastakaamme kaikki itsemme lukemaan piirun verran enemmän!


lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuoden 2014 luetut

Vuosi 2014 oli ja meni, ja on aika katsastaa menneen vuoden lukemisia. Perustimme blogimme helmikuun alussa, joten melkein kokonainen kirjavuosi on tallennettu blogiimme. Joitakin teoksia kuitenkin myös uupuu: ihan kaikesta ei tullut blogattua.

Seuraavassa kuitenkin kertauksena vuoden antia meiltä molemmilta.


Pisin luettu kirja vuonna 2014:


Lyhyin luettu kirja vuonna 2014:


Paras kirjoihin liittynyt tapahtuma:



Tove Janssonia juhlittiin vuonna 2014

Kirja joka sai nauramaan:


Kirja joka itketti:

HANNA: Riikka Pulkkisen Raja (blogissa ei ole arvostelua)

Ilahduttavin kirjaostos tai -lahja:

HANNA: Jouluna saatu Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät tai Anni Kytömäen Kultarinta
ELINA: Synttärilahjaksi saatu Robert Galbraithin Silkkiäistoukka ja itse ostettu Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia


Marraskuussa osallistuimme lukuhaasteeseen
Paras elokuva-, tv- tai teatteriversio kirjasta:

HANNA: Kansallisbaletin Kaunotar ja hirviö (blogissa ei arvostelua)

Huonoin elokuva, tv- tai teatteriversio kirjasta:

HANNA: Uusin elokuva Tolkienin Hobitista eli Viiden armeijan taistelu.
ELINA: Uusin Nälkäpeli-filmatisointi Matkijanärhi osa 1 loppui vähän kesken...

Kirjat, jotka jäivät kesken vuodenvaihteessa:

ELINA: David Nichollsin Yhtä matkaa ja Arthur C. Clarken 2001 Avaruusseikkailu.
HANNA: Granta 3, Elaine Aronin Erityisherkkä ja parisuhde, Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät ja Anni Kytömäen Kultarinta.

Joulukuussa blogissa oli joulukalenteri
Vuoden suurin pettymys:

HANNA: Veronica Rothin Outolintu (arvostelua ei ole blogissa)