Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2019.

Helena Waris: Linnunsitoja (Hanna)

Helena Waris: Linnunsitoja (Konetrilogia #1) Otava 2017 170 sivua

Linnunsitoja on ensimmäinen osa Helena Wariksen Konetrilogiasta. Olen vuosien mittaan nauttinut Helena Wariksen teoksista äärettömän paljon, vaikka Vuori onkin ainoa teos, jonka olen arvioinut blogiimme. Linnunsitoja on dystooppinen nuortenromaani maailmasta/Suomesta, jossa ympäristö on tuhoutunut ja ihmiset elävät Koneiden armoilla – paitsi ne, haluavat erää erakkoina ja luopioina yhteiskunnan ulkopuolella.
Päähenkilö Zemi on tällainen henkilö. Hän on työskennellyt eräässä Koneen kuilussa rikkaiden fetissiorjana (mielestäni hieman kulunut asetelma), ja romaani alkaa sillä, että hän on karkaamassa veljensä kanssa kapinallisten leiriin saaristoon. Veli kuitenkin jättäytyy matkasta viime hetkellä mutta lähettää mukaan ystävänsä Thomin, jota Zemi pitää alkuun melkoisena tylsimyksenä.
Heidät lennätetään majakkasaarelle helikopterilla muiden tarvikkeiden mukana. Kapinalliset asuvat majakassa ja viestivät mantereella asuville k…

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Hanna)

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia Otava 2015 286 sivua / 9 tuntia (äänikirja) Lukijat: Vuokko Hovatta, Toni Harajärvi

Kirjoittamiseni tulee taas auttamattomasti lukemiseni jäljessä, sillä tämänkin kirjan loppuun saattamisesta on vierähtänyt ainakin kuukauden päivän. Kuuntelin Kissani Jugoslavian äänikirjana, kun tarkoitus oli käydä kaverin kanssa katsomassa teatterissa. Teatteriin meno lykkääntyi, mutta kuuntelu jäi. Kuten aiemmin Eleanorille kuuluu ihan hyvää -romaanin, kuuntelin tämänkin Storytelin kautta. Kissani Jugoslaviasta ei kuitenkaan ollut tarjolla e-kirjaa, jota olisi voinut lukea silloin, kun kuuntelu ei sopinut pirtaan, joten tästä tuli hieman katkonainen prosessi.
Kissani Jugoslavia voitti aikanaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, enkä lainkaan ihmettele miksi. Statovcilla on ilmiömäinen kyky kirjoittaa kiinnostavasti ja omanlaistaan tekstiä. En tiedä, kuvaisinko teosta aivan maagiseksi realismiksi, mutta läheltä se liippaa. Kun vielä muistetaan, että Statovci …

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet Otava 2019 334 sivua
Paula Nivukosken esikoisteos Nopeasti piirretyt pilvet sijoittuu 1900-luvun alun Pohjanmaalle Isoonkyröön. Liisa on maatalon vanhin tytär ja hänen isänsä vannottaa kuolinvuoteellaan tytärtä pitämään talon suvussa. Liisa menee naimisiin Kallen kanssa ja ryhtyy maatalon emännäksi. Työ on raskasta ja sato ei aina ole yhtä hyvä kuin toivottaisiin. Säätilat vaikuttavat paljolti siihen mitä pellosta nousee. Lapsia tulee useampia ja Liisan pitää huolehtia heistäkin. Muutaman huonon satovuoden jälkeen Kalle lähtee leveämmän leivän toivossa Amerikkaan ja jättää perheensä taakseen. Liisa jää yksin lapsineen ja äitinsä kanssa yrittämään pitää tilaa pystyssä. Siskokin on Vaasassa ja Kallen kirjeitä tulee valtameren takaa harvakseltaan.
Nopeasti piirretyt pilvet maalaa varsin hienosti eteen kuvan pohjalaisesta talosta ja sen töistä sekä vuoden kiertokulusta. Vaikka maailma on ollut 1920-luvulla erilainen niin jotakin samaa ihmisluonno…

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja Teos 2012 330 sivua
Bloggajakollegani Hannan mielestä viime vuoden parhaaksi kirjaksi osoittautui Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja. Hannan arvion siivittämä päätin lukea tuon teoksen tänä vuonna Helmetin lukuhaasteen kohtaan 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja, koska sehän sopisi tuohon kohtaan vallan mainiosti. Kirjan luettuani tosin huomasin, että sopiihan se myös esimerkiksi kohtiin 1. kirjan kannessa on ihmiskasvot, 3. kirja sellaisesta kirjallisuudenlajista jota et yleensä lue ja 32. kirjan nimessä on ammatti.

Teemestarin kirjassa nuori kahdeksantoistavuotias nainen Noria on valmistumassa teemestariksi isänsä jalanjäljissä. Teemestarin ammatti sisältää paljon salaisuuksia, joita ei kerrota muille kuin ammatin harjoittajille. Yksi niistä on salainen vesilähde tunturin luolastossa, josta tulee vettä teemestarin perheelle vesiputkea pitkin. Tämä on suurista suurin salaisuus aikakautena, jolloin makeaa vettä ei luonnonmullistusten takia…

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Saara Turunen: Sivuhenkilö Tammi 2018 233 sivua
Saara Turusen Sivuhenkilöä oli useampi minulle kehunut, joten nähdessäni sen kirjaston bestseller-hyllyssä, nappasin mukaani. Ja kyllä vaan oli kehujensa arvoinen romaani.
Sivuhenkilössä nimetön päähenkilö on juuri julkaissut esikoisromaaninsa ja saanut siitä raskasta kritiikkiä maan suurimmassa päivälehdessä. Hänestä tuntuu, että kaikki menee huonosti eikä uuden tekstin kirjoittaminen paljoa kiinnosta. Hän on odottanut, että kirjailijana oleminen olisi jotain muuta kuin tätä. Eikä hän ole ainakaan samaa mieltä kriitikon kanssa siitä, mistä hänen kirjansa edes kertoi. 
Sivuhenkilö on jollakin tapaa hyvin riemastuttava, sen päähenkilö kokee olevansa oman elämänsä sivuhenkilö, vaikka nyt olisi tilaisuus nauttia elämästä. Päähenkilö on kirjailijuuttaan lukuunottamatta lopulta hyvin samastuttava. Hän pohtii nyt vaikkapa sitä, kuinka moni huomaa jos hän laittaa saman mekon ylleen jo kolmanteen tilaisuuteen. Tai miten hän voisi opetella huoltam…