Voi vitsit mitä juuri luin. Anni Kytömäen viime vuoden Finlandia-voittaja Margaritasta sukeutui nopeasti vuoden tähän saakka paras lukukokemus. Tartuin kirjaan väsyneenä ja epäilin, josko pitkistä kuvauksista tulisi minulle liian raskaita, mutta olin pahasti väärässä. Kytömäen kerronta nappasi mukaan virtaansa ja sulkee lukijan syleilyynsä. ”Leijun virrassa kuin tähtitaivaalla, joki on yhtä pimeä ja suuri. Avaan silmät ja katson avaruuden sumeaa hyökyä. Joki tanssittaa minua, hyräilee ja nauraa kuin olisi saanut minut takaisin, vaikka en muista sen sylissä ennen uinuneeni.” (s. 33) Romaanissa on useampi kertoja, mutta päähenkilö on Senni Margarita Sarakorpi, joka toimii kesäisin Kankariston kylpylässä hierojana sodassa kuolleen isänsä jalanjäljissä. Romaani sijoittuu sotien jälkeisiin vuosiin 50-luvulle. Uuden kesän kurkotellessa jo käsiään uudet vieraat saapuvat ja Senni valmistautuu työhön aavistamatta, miten kesä muuttaisi hänen elämäänsä. Vieraiden keskuudessa on nimittäin
Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-lukupiiri on Himoshoppaaja korjaa potin -romaanin myötä tullut nyt myös päätökseensä. (Ainakin siis marraskuuhun asti, jolloin Himoshoppaajan joulu ilmestyy, ja täytyypä sekin ehkä lukea suomennoksena.) Edellinen osa Himoshoppaaja tähtien tiellä ei mielestäni ollut sarjan parhaita, mutta kuten muistelinkin niin Himoshoppaaja korjaa potin oli hieman parempaa luettavaa. Olen lukenut romaanin englanniksi sen ilmestyessä ja kirjoittanut siitä tuolloin blogiin. Sarjan edellinen osa jäi kutkuttavaan kohtaan, jossa Beckyn isä Graham ja hänen ystävänsä Suzen aviomies Tarquin ovat kadonneet jäljettömiin. Nyt Becky lähteekin pelastusretkelle matkailuautolla mukanaan miehensä Luke, äitinsä Jane, tämän ystävätär Janice, Suze ja entinen vihollisensa Alicia. Heidän ensimmäisenä kohteenaan on Las Vegas, uhkapelien luvattu kaupunki, missä porukan apuun rientää myös Beckyn muotisuunnittelijaystävä Danny sekä hänen anoppinsa Eleanor. Las Vegasista matka jatkuu vielä Ar