Klara ja aurinko on Kazuo Ishiguron tarkkanäköinen romaani ihmisyydestä, rakkaudesta ja ystävyydestä. Se esittää lukijalle eri tavoin kysymyksen, mistä alkavat ja mihin päättyvät ihmisyyden rajat. Taitavasta kerronnasta huolimatta en kuitenkaan nauttinut Klarasta ja auringosta yhtä paljon kuin aiemmin tänä vuonna lukemastani Ishiguron Pitkän päivän illasta , joka vei jalat alta. Klara ja aurinko sijoittuu tulevaisuuteen, jossa osa ihmisistä on muunneltuja ja siten taitavampia ja älykkäämpiä. Rivien välistä voi lukea, että muuntelu on vain rikkaiden puuhaa ja lisäksi melko uutta teknologiaa, sillä muunnellut ihmiset ovat kaikki teinejä. Vain varakkailla on myös varaa ostaa lapsilleen keinoystäviä eli tekoälyllä varustettuja androideja, jotka pitävät seuraa lapsille. Klara on tällainen keinoystävä, joka tarkkailee uteliaana maailmaa kaupan näyteikkunan ulkopuolella. Hän on monia kaltaisiaan tarkkanäköisempi ja kiinnostunut maailman ilmiöistä sekä keinoystävien ja lasten väli
No tulipa tauko lukemiseen ja bloggaamiseen. Viimeksi olen ollut täällä helmikuussa. Tässä välissä olen muuttanut, rempannut vähän uutta asuntoa, laitellut muutenkin paikkoja kuntoon ja rakentanut arkea. Tähän yhtälöön ei valitettavasti istunut kirjoittaminen, kun päivien päätteeksi on ollut uuvuksissa. Ikäväkseni ja yllätyksekseni myös lukeminen on ottanut osumaa tänä aikana: Kalevan pojat * on ainoa, jonka olen saanut viime aikoina saatettua loppuun, mutta eipä ihme, sillä tätä kirjaa tulikin jo sormet syyhyten odotettua. Kyseessä on siis neljäs osa Mikko Kamulan suomalaista mytologiaa, kansanperinnettä sekä fantasiaa yhdistelevästä kirjasarjasta: olen kirjoittanut myös sarjan aiemmista osista Ikimetsien sydänmailla , Iso härkä ja Tuonela . Myyttisiä ja arkisia vihollisia Kalevan pojat jatkaa tasaisen varmasti Kamulan Metsän kansa -sarjaa. Tämä neljäs osa jatkuu melko lailla siitä, mihin Tuonela jäi. Tietäjän opissa ollut Tenho on palannut tuonelasta yhdessä oppi-is