Ihan hämmennyin siitä, miten hyvä kirja tämä oli. Olin kyllä lukenut Kiekkokaupungista hyvää ja suunnittelin sen lukemista pari vuotta sitten yhteen kirjahaasteeseen, mutta se jäikin pois ja sopikin itse asiassa hyvin tähän tämänvuotiseen Helmetin lukuhaasteeseen. Silti tartuin tähän vähän skeptisesti, koska Kiekkokaupunki kertoo pienen kaupungin juoniorijääkiekkojoukkueesta, ja vaikka MM-lätkää seuraankin, myönnän että aiheena tämä kuulosti siltä, etten voinut ymmärtää, miten jääkiekkokirja on saanut niin paljon kehuja. Ja myönnän senkin, että ensimmäiset 70 sivua jatkoin saman miettimistä. Hahmoja on paljon, näkökulmat vaihtuvat usein enkä meinannut saada kenestäkään otetta. Puhumattakaan siitä, että jääkiekkoa hehkutettiin koko kaupungin henkireikänä – varsinkin juoniorijoukkuetta, jossa pari lupaavaa tulevaisuuden NHL-tähteä näyttää jo kynsiään. Kiekkokaupunki kertoo nimittäin ruotsalaisesta pikkukylästä nimeltä Björnstad, jonka ainoa elinkeino tuntuu olevan lähein...
Unelma puusta lopettaa Maja Lunde ilmastokvartetin ja osoittaa, ettei sarjan huipennukseen tarvita kiihtyvää tahtia tai suuria taisteluita. Sen sijaan vauhti suorastaan hiipuu tässä romaanissa, jossa lopulta ei tapahdu paljon mutta joka antaa lukijalle ajattelemisen aihetta. Aivan kaikkinensa en kuitenkaan ollut lopetukseen tyytyväinen, vaan joitain elementtejä jäin kaipaamaan. Ilmastokvartetissa Lunde kuvaa ympäristökriisin seurauksia ihmiskunnalle itsenäisissä teoksissa, jotka kaikki sijoittuvat kuitenkin samaan kriisien riuduttamaan maailmaan. Sarjan aloittavassa Mehiläisten historiassa mehiläiset ovat kadonneet, mikä tiettävästi on eräs pahimmista kuoliniskuista ihmiskunnalle ja yhteiskunnille sellaisina kuin ne tunnemme. Toisessa osassa Sininen Etelä- ja Keski-Eurooppa ovat pahan kuivuuden riivaamia ja ihmiset pyrkivät pakolaisleireiltä pohjoiseen, jossa sataa senkin edestä. Kolmannessa osassa Viimeiset pelastetaan puolestaan sukupuuton partaalla käynyt mongolianvillihevon...