Paljon melua kirjoista

Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt on niin täynnä asiaa, etten edes tiedä, mistä aloittaisin. Teos antoi minulle todella paljon ja toi näkyväksi monia niistä asioista, joita olen itsekin haudutellut jo jokusen vuoden. Oli kuin Kolu olisi katsonut syvälle mieleni sopukoihin ja vetänyt ajatukseni sieltä paperille. 35-vuotias Kolu on kokenut elämänsä aikana peräti kolme burnoutia: suositun blogin pitäminen ja odotusten suorittaminen ovat vieneet veronsa. Seurauksena Kolu on kuitenkin saanut mahdollisuuden todella luodata uupumukseen johtaneita syitä sekä ammatillisesti että vapaa-ajalla. Näitä ajatuksiaan hän jakaa lukijoiden kanssa kertoen oman tarinansa sekä vinkkejä, miten on oppinut pärjäämään tässä hullussa maailmassa. Seurauksena Korkeintaan vähän väsynyt käsittelee tuhottoman kasan aiheita, koska uupumukseen johtavia asioitahan nykymaailmassa riittää. Koin parhaaksi yksinkertaisesti listata osan niistä asioista, joita kirja nostaa esiin. ajan kiireinen eetos elämän

Himoshoppaaja -lukupiiri on edennyt tammikuussa sarjan viidenteen osaan Himoshoppaajan vauva. Jälleen kerran ihanaa ja humoristista hyvän mielen luettavaa tarjoili tämä kirja, vaikka se ei ehkä ollutkaan suosikkiosani sarjasta.  Becky odottaa vauvaa ja vaikka hänen edelleen pitäisi hieman vähentää shoppailuaan, ei hän voi olla ostamatta muutamia tarpeellisia tavaroita tulevalle lapselleen. Becky ja Luke ovat päättäneet etteivät halua etukäteen tietää vauvan sukupuolta, mutta Becky kyllä hieman haluaisi tietää. Hänen parhaan ystävänsä Suzen ennustamismenetelmät eivät kuitenkaan oikein anna tyydyttävää vastausta kysymykseen. Becky ei myöskään tiedä lastentarvikkeista yhtään mitään – mikä on in ja mikä out – mutta onneksi hän sattuu lastentarvikeliikkeessä kuulemaan eräästä huippulääkäristä Venetia Carterista, joka on useiden julkkisten synnytyslääkäri. Becky varaakin ajan Venetialle, vain saadakseen kuulla, että tämä on hänen aviomiehensä Luken entinen tyttöystävä! Pian Becky onkin jo v

  Vuoden ensimmäinen luettu kirjani oli jo joulun alla aloittamani Let It Snow . John Greenin, Maureen Johnsonin ja Lauren Myraclen Let It Snow on suloinen nuorille suunnattu kolmen rakkaustarinan kokoelma, joka sijoittuu joulunaikaan, ja jonka tarinat löyhästi nivoutuvat toisiinsa sijoittuen samaan kaupunkiin. Ensimmäinen novelli on Maureen Johnsonin  Jubilee Express , jossa Jubilee-niminen tyttö joutuu jouluaattona lähtemään junalla isovanhempiensa luokse, koska hänen vanhempansa ovat joutuneet vankilaan (eivät siksi, että olisivat paatuneita rikollisia, vaan koska he keräilevät erään joulukylän osia ja shoppailutapahtumassa on syntynyt mellakka, jonka seurauksena heidät on pidätetty). Julieksi itseään kutsuva tyttö ei haluaisi lähteä, koska hän on sopinut menevänsä poikaystävänsä Noahin luokse. Juna kuitenkin pysähtyy lumimyräkän vuoksi jo Gracetownissa eikä liiku enää. Julie päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lähtee junaradan vieressä olevaan Waffle House -kahvilaan (perässään

Vuosi 2020 on jo saatu taputeltua päätökseen ja yhdestä asiasta olemme varmoja – eristäytymistä, käsidesiä ja kasvomaskeja ei tule ikävä. Toivottavasti vuosi 2021 tuo kauan kaivattua valoa pandemia-tilanteeseen. Oli vuodessa 2020 kuitenkin hyviäkin hetkiä, ja me molemmat luimme taas paljon ihania kirjoja. Yhteensä meille kertyi tasan sata luettua kirjaa! Tässä siis lyhyt kooste vuoden 2020 kirjasadosta ja lyhyet pohdinnat vuodestamme sekä katsaus vuoden 2021 lukuodotuksiin. Pisin luettu kirja vuonna 2020: ELINA: J. K. Rowlingin  Harry Potter ja Feeniksin kilta –  1050 sivua. HANNA: Charles Dickensin   David Copperfield  –  1161 sivua Lyhyin luettu kirja vuonna 2020: ELINA: Tomi Kontion  Ilman nimeä olisit valoa –  60 sivua. HANNA: P. D. Jamesin Mistelimurha ja muita kertomuksia – 80 sivua Kirja, joka nauratti: ELINA: Sophie Kinsellan  Himoshoppaajan salaiset unelmat HANNA: Bill McKibbenin Radio Free Vermont Kirja, joka itketti: ELINA: J. K. Rowlingin  Harry Potter ja kuoleman varjelu

Minulla jäi vuoden 2020 lopusta kirjoittamatta vielä osasta lukemiani kirjoja, mutta koska haluan siirtyä jo uuden vuoden lukufiiliksiin, tiivistän tässä tunnelmat muutamasta vuoden lopussa luetusta kirjasta. Jokainen näistä kirjoista on itse asiassa täsmäisku johonkin lukuhaasteen 2020 kohdista. Onkin ihan hyvä välillä harjoitella tällaista lyhempääkin kirjoittamista – omat analyysit kun tuppaavat aina välillä vähän venähtämään. Tove Jansson: Taikurin hattu Jokainen, joka on edes katsonut Muumit-piirrossarjaa, tietää mistä Taikurin hatussa on kyse. Muumipeikko kavereineen löytää salaperäisen silinterin, joka osoittautuu taikahatuksi. Mukana on seikkailuja hattivattien saarella sekä ystävystyminen Tiuhtin ja Viuhtin kanssa – sekä tietenkin pannukakkuja! Olen lukenut muumikirjat ennenkin ja pitänyt niistä paljon, mutta olin silti unohtanut miten aivan ihana lumoavia ne ovat! Jansson osaa todella kuljettaa lukijan aivan toiseen maailmaan. Hänen viattoman sielukas ja syväl