Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Heather Morrisin suosioon noussut Auschwitzin tatuoija herättää kahtalaisia fiiliksiä. Se kulkee ”elämäkerran” ja fiktion rajaa, ja keskitien löytäminen tämän väliltä on osittain hankalaa. Toisaalta on hienoa, että Morris on saanut vapauden kirjoittaa Lale Sokolovin tarinan ja jakaa sen maailmalle, mikä on nostanut holokaustin karmeudet jälleen keskusteluun.

Auschwitzin tatuoijan kertoja on slovakialainen Lale Sokolov, joka kuljetetaan heti romaanin alussa junalla Birkenaun keskitysleirille, josta ajan myötä kehkeytyy Auschwitz-Birkenau. Noin 25-vuotias Lale on kuitenkin noheva ja charmikas nuori mies, minkä ansiosta hänen onnistuu keplotella tiensä ”parempiin” tehtäviin ja nousta vauhdillakin keskitysleirin tatuoijaksi eli Tätowiereriksi. Lalen tehtävä on tatuoida numerot uusien vankien käsivarsiin, ja koska hän tässä työssä tekee töitä suoraan natseille, hän saa joitakin etuja, kuten paremman nukkumasijan yhdessä parakeista.

Eräs eduista on myös se, että Lalella on suora keskusteluyhteys vartijansa Barovskin kanssa. Barovski on melkoinen öykkäri ajoittain, mutta hän suostuu kuljettamaan Lalen viestin, kun Lale näkee leirillä kauneimman naisen, jonka hän on eläissään nähnyt: Gitan. Lalelle ja Gitalle syntyykin suhde, jota he pitävät yllä salassa ja joka antaa heille voimaa kestää leirin kauheuksia.

Lale on myös aika kauppamies, sillä hänen onnistuu alkaa käydä vaihtokauppaa leirillä ja siten ostaa leirin ulkopuolisilta työmiehiltä esimeriksi suklaata tai muuta ruokaa, jolla hän voi auttaa kanssavankejaan. Lalen onnistuu saada myös ystäviä, joilla on edes vähän vaikutusvaltaa, ja hänellä on suorastaan ihmeellinen kyky selvitä suhteellisen helpolla ongelmista – paino sanalla ”suhteellisen”, sillä kukaan ei selvinnyt keskitysleiriltä helpolla, jos selvisi lainkaan.

Romaani keskittyy Lalen ja Gitan rakkaustarinaan mutta myös Lalen pieniin hyviin tekoihin, kun hän auttaa muita niillä avuilla, joita hänellä on. Tämä kuvaus valaa uskoa ihmisen hyvyyteen, mikä on oikeastaan hämmästyttävä saavutus holokaustista kertovalta romaanilta: ihmiset leirillä auttavat toisiaan tavoin, jolla he normaalioloissa eivät kenties kohtelisi toisiaan.

Toisaalta Barovskin hahmo toi tarinaan ristiriitaisen säikeen. Barovski oikeastaan arvostaa Lalea jollain tasolla, jopa kiintyy tähän ja ottaa tältä neuvoja, mutta näitä kahta ei kuitenkaan voi missään nimessä sanoa ystäviksi. Varsinkaan Lalen näkökulmasta: tilanteessa, jossa herkästi hermostuvalla kaverilla on ylilyöntiasema ja ase, on selvää, että toisen on kuljettava varpaillaan.

Auschwitzin tatuoija tuo esille leirin kauheudet kuvaamatta niitä liian yksityiskohtaisesti. Lalen elämässä korostuu hetkessä elämisen taito ja toivo, joka on kaiken avain. Leiriltä selvittyäänkin hän jatkaa elämästä selviytymistä ja osaa arvostaa pieniä asioita ottamatta mitään itsestäänselvyytenä. Ihmiskunnan suurin tragedia on lopulta tuonut elämään suhteellisuudentajua, joka nykyelämässä helposti unohtuu.

Näistä kehuista huolimatta koen vaikeaksi sen ajatuksen, että Auschwitzin tatuoija perustuu tositarinaan eikä kuitenkaan. Olenkin päättänyt suhtautua siihen vain tosipohjaisena fiktiona, sillä historiankirjoituksena tai todellisena elämäkertana sitä ei tulisi kenenkään lukea. On hyvä ottaa huomioon, että Lalen tarina pohjautuu todellisen Lalen kertomukseen ja muistoihin elämästään: se on vain yksi näkemys tapahtumista, ja ihminen muisti voi hämätä. Siksikään en kuunnellut/lukenut teosta täysin varauksetta.

Jossain määrin koin myös, että Auschwitzin tatuoija oli ehkä jopa liian helppoa luettavaa (tai oikeastaan kuunneltavaa): aivan kuin tragedian paino olisi jotenkin keventynyt. Tässä on aihe, jolla en toivoisi makusteltavan liikaa, vaikka tietoa ja näkökulmia tuleekin jakaa ja siinä onkin kirjallisuuden voima. Tämä ajatus tuli lähinnä mieleeni, kun Heather Morrisin haastattelussa Helsingin kirjamessuilla nousi esille termi ”uusi holokaustikirjallisuus”, enkä todellakaan haluaisi tästä aiheesta sensaationhakuista genreä, vaikka toivottavasti siitä ei ole vielä sellaista tullutkaan.

Jos jotain, tarina tuo kuitenkin toivoa siitä, että ihminen voi selvitä vaikka mistä, ja perspektiiviä siitä, miten pieniä oman elämän murheet ovat. Mitä tahansa elämässä tapahtuukin, voi vain toivoa, että itsellä olisi voimavaroinaan Lalen nohevuus, kyky selviytyä hyväntahtoisuus, asenne ja ennen kaikkea tuuri.

Luin Auschwitzin tatuoijan vuoden 2020 puolella, joten sijoitan sen lukuhaasteessa 2020 kohtaan 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella. Lisäksi se sopisi kohtiin 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö; 30. Kirjassa pelastetaan ihminen; 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa (tavallaan) ja 45. Esikoiskirja.

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija. Aula & Co 2019. 164 sivua / 6h 54 min (äänikirja). Lukija: Markus Niemi. Suom. Pekka Tuomisto. Alkuteos: The Tattooist of Auschwitz (2018).