Paljon melua kirjoista

Luin Karo Hämäläisen ja Alexander Stubbin kirjoittaman  Alex -elämäkerran lukupiiriin enkä aluksi ollut aikeissa kirjoittaa siitä blogitekstiä, koska kirja oli pitkälti oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Pidin kirjasta kuitenkin lopulta suht paljon, joten päätin sittenkin kirjoittaa siitä muutaman sanan bloginkin puolelle. En olisi nimittäin uskonut, että poliitikon elämäkerta herättää itsessäni mitään mielenkiintoa. Alex kertoo nimihenkilöstään Alexander Stubbista, joka kasvoi lätkäperheessä, oppi tiimipelaajaksi ja päätyi EU-kuvioiden kautta Suomen kärkipoliitikoksi, kunnes päätti keskittyä perheeseensä ja jättää poliitikon työt. Kaiken tämän lisäksi kirja kertoo siitä, kuka Alex todella on – millä tavalla hän suhtautuu töihinsä (intohimoisesti, täysillä), mitä ja miten hän on opiskellut, millä tavalla urheilu on kuulunut hänen elämäänsä ja myös ketkä ovat olleet hänen rinnallaan kiperissä tilanteissa.  En tiennyt Alexista ennen kirjan lukemista juuri muuta mitä mediasta on...

Nadia Muradin omaelämäkerrallisesta Viimeisestä tytöstä oli vaikea lähteä kirjoittamaan, enkä ollut varma, kirjoittaisinko lainkaan. Aihe on ahdistava ja voi herättää vaikeita tunteita monissa, mutta lopulta päätin, että kirjoitan ainakin sanasen. Murad on itse kirjoittanut kirjansa ja jakanut tarinansa, jotta jäisi viimeiseksi tytöksi, joka kohtaa hänen kohtalonsa. Tämä on tärkeä viesti, ja siksi haluan osaltani jakaa tarinaa eteenpäin. Nadia Murad on nuori jesidinainen, joka asui Irakissa pienessä Kochon kylässä, kunnes Isis valtasi kaupungin, murhasi miehet, kaappasi lapset ja vangitsi naiset seksiorjiksi. Tämä oli myös Muradin kohtalo, kunnes hänen onnistui paeta. Nyt hän asuu Saksassa ja on saanut myös Nobelin rauhanpalkinnon työstään jesidien puolesta ja naisiin kohdistuvaa sotaväkivaltaa vastaan. Viimeinen tyttö on jaettu kolmeen osioon: aikaan ennen Isistä, vankeuden aikaan sekä pakoon. Ensimmäinen osio, jossa kuvataan Muradin lapsuutta Kochossa, kuvaa jesidien eläm...

Tara Westoverin Opintiellä on huikea muistelmateos, joka kuljettaa lukijan Idahon vuorten rinteille mormoniperheen elämään, jossa varustaudutaan maailmanloppua varten. Tara kertoo kirjassa omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan sekä siitä, miten perhe hylkäsi lopulta hänet, kun hän lähti kouluttautumaan.  Opintiellä kiinnosti heti, kun siinä muutamia vuosia sitten kuulin, mutta toisaalta olin jostakin syystä hieman varautunut alkaessani sitä lukemaan. Muistelmissa ja omaelämäkerroissa on monesti jotain, joka ei kiinnosta. Tässä tapauksessa alku tuntui kangertelevan, mutta lopulta se johtui ehkä siitä, etten antanut tälle kirjalle sen vaatimaa huomiota. Lopulta tarina imaisi mukaansa kiitettävästi, ja kuten takakannessa sanotaan, totuus on tarua ihmeellisempää Taran elämässä. Opintiellä on kasvutarina, se on tarina itsenäistymisestä ja jopa selviytymisestä, mutta myös perheestä – perheen roolista elämässä, perheen arvojen hylkäämisestä ja siitä, miten perhe hylkää lapsensa. Tara k...

Lauren Graham: Talking as Fast as I can  From Gilmore Girls to Gilmore Girls, (and Everything in Between) Virago 2016 209 sivua Oletko katsonut Gilmoren tytöt tv-sarjaa? Entä muutama vuosi sitten Netflixissä ilmestyneen Gilmoren tytöt, Vuosi elämää ? Jos vastasit molempiin kyllä ja olet Gilmore-fani kuten allekirjoittanut (ja itse asiassa me molemmat bloggaajat olemme), niin tämä kirja on sinulle. Näyttelijä Lauren Grahamin omaelämäkerrallinen Talking as Fast as I Can on kurkistus Laurenin uran alkuun, hänen elämänsä rooliin Lorelai Gilmorena, muutamaan muuhun työhön sekä paluuseen Lorelaiksi vuosien tauon jälkeen. Lauren Graham on kirjailijana ilmeikäs ja koominen. Väliin tuntui, että sekoitin Laurenin ja Lorelain keskenään teosta lukiessani, enkä tiedä lopulta oliko se edes ongelmallista vai ei. Joka tapauksessa Laurenin tekstiä on miellyttävää lukea. Luen todella vähän englanniksi nykyään, joten tämä oli siltäkin osin mukavaa vaihtelua, vaikka englanniksi ...

John Grogan: Marley ja minä Wsoy 2009 375 sivua Alkuteos: Marley and Me . 2005. Suom. Ulla Selkälä Kuten kesällä kirjoitinkin, niin meille tosiaan muutti uudeksi perheenjäseneksi koiranpentu. Niinpä kirjastossa koirakirjoja sisältävän hyllyn edessä kierrellessäni silmään pisti koiranhoito-oppaiden seasta Marley ja minä -romaani. Muistelin nähneeni joskus Jennifer Anistonin ja Owen Wilsonin tähdittämän elokuvan (joskaan en muistanut siitä enää yhtään mitään enkä kirjan luettuani ollutkaan enää niin varma olinko edes nähnyt koko elokuvaa), mutta päätin ottaa kirjan kokeiluun varmana siitä, että se olisi joka tapauksessa elokuvaa parempi. Marley ja minä on varsinainen hyvänmielen kirja ja sopi kyllä tuoreelle koiranomistajalle enemmän kuin hyvin - suosittelen siis koiraihmisille lämpimästi! Omaelämäkerrallinen tarina alkaa siitä kun John ja Jenny ovat menneet naimisiin, molemmilla on hyvät työpaikat ja he ovat juuri ostaneet asunnon. Täydellinen hetki siis hankkia koira...