Paljon melua kirjoista

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki Otava 2018 293 sivua Ihmettä kaikki on Juha Itkosen uusin rumaani, joka tuli ulos jo vuosi sitten. Olen aiemmin blogannut Itkosen teoksista ja olen aina pitänyt niistä, mutta kuten median kritiikeissäkin on noussut esille, teoksissa on kerronnan tasolla usein paljon samaa. Näin on nytkin, mutta mielestäni Ihmettä kaikki erkanee muista teoksista tyyliltään: alla pureudun tarkemmin siihen, miksi katson näin olevan. Kyseessä on Itkosen elämäkerrallinen teos aiheesta, jota haavoittaa. Nelikymppinen pariskunta on saamassa iltatähden, kun syntyy komplikaatioita, sillä kohdussa onkin liian vähän vettä. Lääkärit antavat ristiriitaisia signaaleja toivon määrästä, mutta varmaa on, että lapsen tulevaisuus ja selviäminen ovat epävarmoja. Epävarmuus ja näkemyserot raskauden keskeyttämisestä iskevät kiiloja parisuhteeseen ja lopulta vaimo Rose syyttääkin miestään, kun raskaus päätetään keskeyttää. Kokemus on traumaattinen ja koko perhe (aiemma...

Juha Itkonen: Palatkaa perhoset Otava 2016 415 sivua Itkosen uusin, keväällä ilmestynyt Palatkaa perhoset -romaani on jatkoa kirjailijan vuonna 2005 julkaistulle Anna minun rakastaa enemmän -teokselle. Kyseessä on kenties Itkosen suosituin romaani, joten jatko-osa on sikäli perusteltu. Itselläni edeltäjän lukemisesta on kulunut jo jonkinmoinen hetki, mutta päätin siitä huolimatta jättää Anna minun rakastaa enemmän pois lukulistaltani. Ja hyvä niin, koska kuten näkyy, jo tästä ei-enää-niin-uunituoreesta romaanista kirjoittaminen on ottanut aikansa. Näin pääsen suorilta käsin ruotimaan tätä uusinta romaania takertumatta liikaa menneisyyteen – mikä, kuinkas sattuikin, on erään romaanin päähenkilön pahe. Palatkaa perhoset jakautuu kahteen aikatasoon: nykyisyyteen sekä menneisyyteen, joka jatkuu Anna minun rakastaa enemmän -romaanin lopusta eteenpäin. Nykyhetkessä Suomen oma tähtityttönen, kansainvälistä mainetta niittänyt (ja sen nuoruutensa ohella nyt jo menettäny...

Juha Itkonen: Kohti Otava 2007   428 sivua Juha Itkonen teki sen taas. Suomalaisessa kirjallisuudessa perhesuhteiden ristiriitaisuus ja kipeys ovat suosikkiaiheita, ja Juha Itkonen on tämän aihepiirin mestari. Kohti on julkaisuvuotensa 2007 Finlandia-ehdokas, mutta itse luin teoksen vasta nyt. Ja se olikin kirjailijan tuotannosta viimeinen, joka minulta on ollut lukematta. Toisin kuin osassa Itkosen teoksia, Kohti -romaanissa keskitytään monien sukupolvien välisen kuilun ja laajojen aikahyppäysten sijaan yhteen perheeseen: isään ministeri Tapani Ansakseen, meklaripoikaan Jussiin sekä Thaimaahan karkuteille hilpaisseeseen tyttäreen Juliaan. Romaani saa alkunsa, kun Tapani ja Jussi saavat sattumalta uutisnäytteen kautta selville, että vuoden päivät kadoksissa ollut ja huolta aiheuttanut Julia on elossa jälleenrakentamassa tsunamin runtelemaa Thaimaata.  Pariksi päiväksi ennen joulua Tapani ja Jussi jättävät kaiken taakseen: Tapani ministerintehtävä...

Juha Itkonen: Ajo Otava 2014 283 sivua Menetyksellä on elämän mittaisen jäljet. Tähän ajatukseen tarrautuu myös Juha Itkosen tänä syksynä julkaistu romaani Ajo . On vuosi 1966. Perheenäiti Heljä totuttelee suruunsa, joka on asettunut hänen ylleen kuin ihonmyötäinen paita. Paita, jonka ahdistava tunne ulottuu syvälle sisimpään asti. Syytä ei lukijalle heti paljasteta, vaan menetyksen verhoa raotetaan vähitellen. Surun keskellä Heljän elämää värittää usko, joka ei kuitenkaan aina tunnu omalta. Vuoden 1965 kuvaus tarkentaa Heljän nuorimmaiseen poikaan Joukoon, jolta odotetaan paljon mutta joka haluaa itse vielä enemmän: ylioppilaskirjoitukset lähestyvät mutta pojan sormet näppäilevät vain kitaran kieliä. Isä kannustaa, äiti ei. Ensimmäisen persoonan kerronnalla toteutettu kuvaus Joukosta tuo 60-luvun nuorison elämän lähelle mutta jättää sen samalla kauas. Keskiössä ei ole Jouko, jonka haaveissa kaikuu sähkökitaran särö mutta jonka lyhyt elämä päättyy liian aika...