Paljon melua kirjoista

Sophie Kinsellan Himoshoppaajan joulu* on hurmaavan Beckyn paluu, ehkä hauskempana kuin koskaan! Luin vuodenvaihteessa uudelleen kaikki Himoshoppaaja -kirjat ja ne olivat hauskoja, mutta osalle aika oli tehnyt tehtäviään. Sarjan uusin osa ilmestyi pari vuotta sitten, jolloin hankin sen tuoreeltaan Lontoosta (viimeinen ulkomaanreissu muuten ennen koronaa, vähänpä silloin tiesi mitä on luvassa). Kirjoitinkin jo tuolloin Christmas Shopaholicista.   Odotin suomennosta kirjasta jo viime jouluksi, mutta onneksi siitä päästiin nauttimaan nyt. Tämä on nimittäin oikein mainio suomennettunakin! Mikäs olisi parempaa kuin Beckyn toilailut yhdistettynä jouluun?  Himoshoppaajan joulussa Becky Brandon (omaa sukuaan Bloomwood, kuten kirjassa jaksetaan yhä uudelleen toistella) joutuu selviytymään joulun järjestämisestä aivan yksinään, kun hänen vanhempansa räjäyttävät pienoisen pommin kertoessaan muuttavansa Lontoon Shoreditchiin. Trendikäs Shoreditch ei Beckyn mielestä sovi lainkaan hänen pikkukyläss

Sydäntälämmittävää ja tunnelmallista hyvänmielen kirjallisuutta aatonaattoon. Jenny Fagerlundin 24 pientä ihmettä lukeutuu chicklit-genreen (nimitys josta en edelleen pidä, joten ehkä alan puhua feelgood-kirjallisuudesta) ja sijoittuu joulun alle, minkä vuoksi se päätyi melko spontaanistikin lukulistalleni nyt joulukuussa. Kirjana tai tarinana 24 pientä ihmettä ei ole genressään mitenkään erityinen, mutta siinä on oma rauhallinen joulutunnelmansa, josta ei voi kuin nauttia näin aivan joulun kynnyksellä. Päähenkilö 34-vuotias Emma menetti aviomiehensä kaksi vuotta aiemmin juuri jouluna, eikä hän ole vielä päässyt menetyksestään yli. Hän potee syyllisyyttä, sillä aviopari riiteli juuri ennen onnettomuutta, eikä Emma voi antaa itselleen anteeksi. Niklas oli hänen elämänsä rakkaus, ja kirjan alussa on viitteitä, että Emma aikoo itse seurata samaa tietä joulun jälkeen (oikeastaan Emma haluaisi skipata perhejoulun). Emma pitää vaisusti sisustuskauppaansa Tukholmassa, vaikka sisk

Jatkoin viime vuonna aloittamieni muumikirjojen uudelleen lukemista sen perusteella, mitä hyllystäni löytyy. Muumilaakson marraskuu olisi sopinut hyvin marraskuun tunnelmiin, mutta tällä kertaa päädyin kuitenkin tarinakokoelmaan Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia . Ja sehän jatkaa Janssonin muumien valloittavuutta jälleen sanoinkuvaamattomalla ihanuudella – vaikka ei aiemmin arvostelemieni Taikurin hatun , Taikatalven ja Vaarallisen juhannuksen tasolle ylläkään. Näkymätön lapsi ei ole tarina samaan tapaan kuin muut muumit vaan se on tavallaan novellikokoelma. Siinä kerrotaan, kuinka eräs vilijonkka kohtaa pelkonsa, kun myrsky piiskaa ja ravistelee hänen taloaan. Siinä kerrotaan, kuinka Nuuskamuikkunen miltei jättää saapumasta Muumilaksoon, sillä ei halua olla riippuvainen kenestäkään – ja kenenkään olevan riippuvainen hänestä. Siinä luetaan tarina Muumipapasta, joka miltei jättää perheensä ja lähtee hattivattien matkaan mutta tuleekin toisiin aatoksiin huomatessaan seikkail

The Ice tarttui lukulistalleni lähinnä sen seurauksena, että pidin Laline Paullin toista kirjaa – The Bees , josta kirjoitin aiemmin tänä vuonna – niin kiinnostavana ideana. Valitettavasti The Ice ei yltänyt samalle tasolle ideana eikä toteutuksena. Se on ihan ok viihdyttävä teos ilmastonmuutoksen taloudellisista ja varsinkin poliittisista seurauksista napajäätiköillä. The Ice alkaa, kun turistilaivan ajaessa kielletylle reitille Huippuvuorten tietämillä (etsiessään jääkarhua turistien viihdykkeeksi) jäätikkö halkeaa ja sen uumenista paljastuu ruumis. Ruumis on pari vuotta sitten jäätikköonnettomuudessa kadonneen Tom Hardingin. Asiasta hälytetään heti Seania, joka oli Tomin liikekumppani ja vanha ystävä. Lukijalle alkaa paljastua, että Sean on piinkova liikemies, joka on alkanut vähitellen menettää kiinnostustaan bisneksiinsä ja kiinnostua sitä enemmän ruuasta ja muusta viihdykkeestä (muun muassa rakastajattarestaan, jonka vuoksi hän jätti vaimonsa). Seanin bisnes sijaitse