Paljon melua kirjoista

  Rodenbach on kirjailijana minulle ihan uusi tuttavuus, mikä ei oikeastaan ole ihme, sillä hän on belgialainen kirjailija 1800-luvulta, eikä ole noussut angloamerikkalaisten aikalaisten kaltaiseen maineeseen. Kuollut Brügge sisältää kuitenkin vuosisadanvaihteelle tyypillistä symbolismia ja makaaberia romantiikkaakin, joten sikäli se ei jää maineikkaimmista teoksista jälkeen – mutta ei ole myöskään huikea lukukokemus. Miten sitten päädyin lukemaan Rodenbachia? Luin Kuolleen Brüggen kesällä, kun herättelin uudelleen tapaani lukea kirjoja tulevista matkakohteista. Kävimme puolison kanssa heinäkuussa viikon mittaisella Benelux-reissulla, jonka aikana yövyimme nimenomaan Bruggessa (myös Amsterdamissa ja Luxemburgissa mutta niistä myöhemmin lisää). Kuollut Brügge ei tosin ole nimikkokaupungistaan mikään ihan ajantasaisin kertomus, kun kirja on alun perin julkaistu vuonna 1892. Se on vahvasti symbolistinen teos, jonka päähenkilö Hugues on muuttanut Bruggen vaimonsa kuoleman jälk

  Kissa joka suojeli kirjoja on lukemisen ja kirjallisuuden puolustus yhteiskunnassa, jota leimaavat yhä enemmän kiire ja vauhti. Tässä on siis kirja niille, jotka rakastavat kirjoja ja lukemista – mutta joilla on myös kiire lukea ja suorittaa tässä vauhdikkaassa maailmassa. Eli ainakin siis allekirjoittaneelle. Kissa joka suojeli kirjoja sai nimittäin miettimään uudelleen omaan suhtautumista lukemiseen. Bongasin kirjan kirjagramista, mutta en ehtinyt lukea sitä ennen kuin viime keväänä – ja nyt kirjoitan vielä enemmän viiveellä. Rintarōn isoisä kuolee, kirjakauppa pitää myydä ja Rintarōn on määrä lähteä etäiseksi jääneen tädin luo. Tätä ennen Rintarō lintsaa koulusta ja hautautuu isoisänsä kirjaputiikkiin, kunnes hän kohtaa elämänsä suurimman yllätyksen: puhuvan kissan, jolla on Rintarōlle tehtävä. Heidän on nimittäin lähdettävä pelastamaan kirjoja. Kissa vie Rintarōn kolmeen labyrinttiin, joissa kaikissa Rintarō kohtaa erilaisen koitoksen eli henkilön, joka käsittelee ki