Paljon melua kirjoista

Andrzej Sapkowski: Tulikaste WSOY 2014 398 sivua Suom. Tapani Kärkkäinen Alkuteos: Puolankielinen Chrzest ognia. 1996. Sapkowskin Noituri -saaga jatkuu sen kolmannella osalla Tulikaste . Toisesta osasta, Halveksunnan ajasta, kirjoitin keväällä, ja arvioni siitä voi lukea täältä. Siitä, kun viimeksi kuljin Sapkowskin maailmassa, on vierähtänyt jo miltei vuosi, ja sen kyllä huomasi, kun kirjaa aloitin. Noiturin kanssa minulla on syystä tai toisesta aina vaikeuksia muistaa, ketkä kävivätkään sotaa keskenään, miksi sotaa käydään ja mitkä maat taas ovatkaan liittoutuneet keskenään. Noiturissa on toisaalta se hyvä puoli, että päähenkilö noituri Geralt välttää asettumasta millekään puolelle vaan pyrkii huolehtimaan vain itsestään ja rakkaistaan sekä pitämään päänsä kylmänä muiden kuumakallejen touhottaessa poliittisista aatteistaan. Näin ollen minun ei aina olekaan niin olennaista muistaa jokaista sodan käännettä; sen sijaan voin keskittyä seuraamaan Geraltin

Niina With: Taisit narrata, Stella Myllylahti 2013 198 sivua Ennen kuin edes aloitan, niin sanotaan nyt suoraan: chick lit ei lajina istu Suomeen eikä suomalaisille. En ole vielä ikinä lukenut ainuttakaan kotimaista laadukasta ja hauskaa tyttöhömppää. Tämäkään ei ollut sitä, mitä hain. Halusin kuitenkin pitkästä aikaa antaa mahdollisuuden uusille nimille, ja tämä pompahti kirjaston hyllystä silmään. Arvelen lukeneeni romaanista jonkin arvion joskus, koska se oli jäänyt mieleen. Kovin tasokas romaani ei valitettavasti ollut. Puitteet ovat alkuun varsin tyypilliset. Stella Kaarnisto on 28-vuotias johdon assistentti, joka asuu Helsingin Hermannissa, matkustaa töihin ratikalla, juoruilee tauoilla Allun kanssa ja käy iltaisin jumpassa. Miessotkujakin riittää. Esimies Petri on etäinen, mutta samalla salaperäisen kiinnostava ja komea. Naapurissa asuu lentäjä Markus, joka on auttavainen ja mukava, mutta valitettavasti myös varattu. Kokeileepa Stella myös nettideittailua ja t

 Helena Waris: Vuori Otava 2014 317 sivua Tammikuussa sain tämän kirjan vihdoin ja viimein käsiini, kun se paljastui synttärilahjakääreen kätköistä. Helena Wariksen aiempiin teoksiin kuuluu muinaissuomalaiseen mytologiaan pohjautuva Pohjankontu -fantasiatrilogia, jonka luettuani sinkautin kyseisen kirjailijan lemppareideni joukkoon. Vuoressa Waris lähtee kuitenkin toisenlaisille vesille: muita maailmoja ja vanhoja taruja hyödynnetään tässäkin romaanissa, mutta Wariksen kerrontatyyli kokee täyskäännöksen. Romaanin päähenkilön Lifin elämä mullistuu, kun sekä hänen pomonsa että hänen uskottu kasvatti-isänsä O vannottavat häntä nousemaan mahdollisimman pian hänen kotikaupunkinsa kupeessa kohoavalle vuorelle. Vuori on ollut paikallaan iät ja ajat, ja huhut siitä sekä sen rinteillä sijaitsevasta hotellista ovat päätähuimaavia. Nyt Lifin olisi kuitenkin itse kivuttava vuorelle ja käväistävä huhutussa hotellissakin – ennen kuin muut ehtivät ohittaa hänet ja saavat mahdol

Blogimme perustamisesta on kulunut jo vuoden päivät - ensimmäinen postaus nimittäin ilmestyi 10. helmikuuta vuosi sitten, jolloin kerroimme lähtökohdistamme bloggaamiseen. Ensimmäiset blogikirjoitukset valottivat lukijoille hieman kirjahyllyjemme sisältöä, ja nyt onkin taas aika vastailla (miltei) perinteisesti pieneen kyselyyn kirjahyllyistämme löytyvien kirjojen nimillä. Osa kysymyksistä on samoja kuin vuosi sitten, osa uusia (Hannan edelliset vastaukset löydät täältä , Elinan täältä ). Ehkä vuoden aikana on kirjahyllyissäkin tapahtunut muutamia muutoksia. 1. Millainen olet? ELINA: Kotiopettajattaren romaani HANNA: Outolintu 2. Millainen haluaisit olla? ELINA: Sieppari ruispellossa HANNA: Lumoojien sukua 3. Mitä harrastat? ELINA: Shopaholic Abroad HANNA: Ready Player One 4. Mihin haluaisit matkustaa juuri nyt? ELINA: Salainen puutarha HANNA: Canal Grande Elinan kirjahylly. Itse hyllytkin ovat vaihtuneet sitten viime vuoden postauksen. 5. Lempivuodenaikasi?

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys WSOY 2014. 334 sivua. Huh millainen lukujumitus on ollutkaan viime aikoina. Työelämään liittyvät kiireet ovat verottaneet, ja iltaisin on ollut vaikeaa lukea yhtään mitään nukahtamatta kahden sivun jälkeen. Siitäkin huolimatta, että käsissä on ollut näinkin hyvä romaani kuin Tommi Kinnusen esikoisteos Neljäntienristeys . Tänään viimeinkin sain romaanin luettua loppuun ja se olikin sopiva tapa viettää Kirjasäätiön  julistamaa lukurauhan päivää. Toinenkin romaani pääsi myös aluilleen, ehkä jatkan sen seurassa loppuillan. Neljäntienristeyksen sain hyvin toivottuna joululahjana. Kiinnitin kirjaan huomiota jo aikanaan Hesarin arvostelun ilmestyessä ja sittemmin silmäilin sitä monen monta kertaa kirjakaupoissa. Neljäntienristeys oli ehdolla niin Hesarin esikoisromaanikisassa kuin Finlandiassakin, muttei kumpaakaan voittanut. Esikoiseksi se on minusta valtavan onnistunut ja harmittaa oikein, että viimeisten viidenkymmenen sivun lukeminen

Anni Kytömäki: Kultarinta Gummerus 2014 644 sivua Kultarinta jäi joululahjaksi saadun Jussi Valtosen tieltä hetkeksi sivuun, mutta tammikuussa ehdin jälleen tarrautua siihen. Sinänsä Kytömäen esikoisesta onkin varsin osuvaa kirjoittaa juuri nyt, sillä juuri viime tiistaina 27.1. Suomen kirjabloggarit äänestivät Kultarinnan vuoden 2014 parhaaksi romaaniksi. Omasta puolestani voin sanoa allekirjoittavani tämänkin valinnan täysin. Kytömäki kirjoittaa sanoinkuvaamattoman rikkaalla kielellä, eikä luontokuvaukseen istuvia mutta uutta tuulta uhkuvia sanavalintoja voin kuin ihailla. Näiden kauniiden ja runsaiden kuvausten vuoksi on kenties suotuisaakin, että teos tuli luettua hitaampaan tahtiin kuin normaalisti: raikkaat ja tunnelmalliset sanavalinnat olisivat kenties vilahtaneet ohi silmien, mikäli tahti olisi ollut kovin rivakka. Toisaalta nopea lukutahti olisi auttanut pitämään teoksen alun juonenkäänteet kirkkaampina mielessä. Kultarinta jakautuu nimittäin kahteen k