Paljon melua kirjoista

Kamulan Metsän kansa -sarjan kolmas osa Tuonela jatkaa samaa linjaa kuin aiemmat osat, ja se jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen osa Iso härkä jäi. Teos vie lukijan yhä syvemmälle muinaissuomalaiseen mytologiaan esitellen kuitenkin uskottavasti suomalaisten elämää 1600-luvun Suomessa. Siinä missä psykologiset syöverit uupuvat, sarja kompensoi niiden puutetta historiallisen uskottavalla ja vetoavalla kuvauksellaan. Huomioithan, että arvioni sisältää spoilereita sarjan edellisistä osista, joten mikäli et halua pilata lukukokemusta itseltäsi, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän ja palaamaan blogiimme kirjat luettuasi. 😊   Tuonela kuvaa yhä Juko Rautaparran perheen vaiheita. Romaanin nimi viittaa perheen nuorimmaiseen poikaan Tenhoon, joka joutui manan maille edellisen osan lopussa. Tietäjä Yörnin äijä onnistuu herättämään Tenhon kehon henkiin, mutta pojan henki jää Tuonelaan, minne Yörnin äijä seuraa häntä. Kolmasosa romaanista kuvaakin parivaljakon seikkailuja läpi Tuonelan ja

Suomalaisten pääasiallinen lomakuukausi heinäkuu oli meille rentouttavaa aikaa ja ehdimme molemmat lomailla. Luettuja sivuja kertyi kuitenkin vaihtelevasti. Vaikka pian mennään jo puolivälissä elokuuta, niin tässä vielä siis heinäkuun lukusaldomme ja mitä uutta tuli hankittua kirjahyllyjemme täytteeksi. ELINA: Heinäkuussa luin seitsemän kirjaa ja se oli mielestäni oikein hyvä määrä kesälomakuukaudelle, parempi ainakin kuin kesäkuun neljä. Heinäkuun alussa luin loppuun Elif Shafakin  Kirotun Istanbulin , joka oli kyllä todella hyvä romaani. En lopulta jaksanutkaan ottaa Donna Tarttin Tikliä  sen valtavan koon vuoksi mukaan kesälomareissulle vaan pakkasin kassiin lähinnä pokkareita, joita ehdinkin myös lukea ihan kiitettävästi. Kesälukemisena olen aina pitänyt niin mysteereistä kuin chick litistä ja niitä molempia oli heinäkuussakin listalla. Dekkareiden osalta luin pari Agatha Christietä sekä Donna Leonin. Chick litin osalta Sophie Kinsellaa sekä kesäkuussa alennuksesta ostetun Rosie W

Ihanaa ihka ensimmäistä Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivää! Mahtavaa, että Janssonilla on nyt oma liputuspäivänsä. Juhlan kunniaksi mietteitäni Janssonin romaanista Muumipappa ja meri , jonka luin jo keväällä keskellä korona-arkea. Romaanin pohjavire on monilta osin merellisen synkkä ja tuulinen, mutta kaikkien vastoinkäymisten ja seikkailujen keskeltä löytyy totta kai jotain hyvää ja muumimaisen  iloistakin. Kirjoittelin juhannuksen tienoilla Vaarallisesta juhannuksesta ja Muumikirjoista, joita en todella ole kaikkia lukenut. Muumipappa ja meri on myös kuulunut niihin, joita en ollut lukenut aiemmin, kunnes se keväällä osui kohdalleni töiden kautta. Kovin kuvaavalta se mielestäni tuntui ja sopi hyvin kevään tunnelmiin, vaikka sopisipa Muumipappa ja meri hyvin myös kesälukemiseksi rannalle. Romaanissa Muumiperhe päättää lähteä Muumipapan omistamalle saarelle keskelle merta. He pakkaavat veneen täyteen tavaraa ja lähtevät matkaan. Saarella kuitenkin odottaa pettymyksiä tois