Paljon melua kirjoista

  Tähtiin kirjoitettu virhe on – kuten Kutsu minua nimelläsi , josta kirjoitin loppukesästä – hitiksi noussut bestseller, jonka suosio aikanaan vain nousi siitä tehdyn elokuvan myötä. Suursuosio on molempien kirjojen taakka, sillä ne asettavat odotukset korkeammalle kuin itsekään olisin halunnut ja siksi petaavat tietä pienoiselle pettymykselle. Valitettavasti Tähtiin kirjoitetun virheen kanssa kävi myös näin. Kirjan minä-kertoja on 16-vuotias Hazel, joka sairastaa kilpirauhassyöpää ja joutuu kulkemaan happitankin kanssa. Hän on eristäytynyt muista lukuun ottamatta vertaistukiryhmää, jossa hän on käynyt jo pitkään, mutta elämään tulee piristysruiske, kun paikalle saapuu Augustus: komea poika, joka on parantunut luusyövästä ja kaiken lisäksi kiinnostunut Hazelista. Hazelin ja Augustuksen rakkaus syttyy nopeasti: he, jos ketkä, tietävät että elämä on hauras ja aikaa odotella ei ole. Heidän keskustelunsa ovat nopeasti syväluotaavia ja säkenöivät molempien älystä. He ovat k...

Elina luki Beth O’Learyn Kimppakämpän jo pari vuotta sitten, ja itsekin tartuin siihen viime vuonna – suurelta osin lukuhaasteen innoittamana. Ja pakko sanoa, että teos yllätti, sillä luen kyllä jonkin verran kevyttä, romanttista kirjallisuutta, mutta suurelta osin juonikuviot ja hahmot ärsyttävät yhtä lailla kuin viihdyttävät. Kimppakämpässä ei kuitenkaan käynyt näin, sillä en ärsyyntynyt juoneen enkä hahmoihin – vaikka juonikuvio onkin aika epäuskottava. Erottuaan manipuloivasta narsisti-exästään Tiffy tarvitsee halvan kämpän ja törmää Leonin kämppismainokseen. Leon työskentelee pääasiassa yötöissä hoitajana saattokodissa ja tarvitsee kipeästi ylimääräistä rahaa auttaakseen veljeään, joten hän haluaa kämppäänsä kämppiksen, joka nukkuu siellä yöt ja käy töissä päivät. Eli he nukkuisivat samassa sängyssä – kämppis yöllä, Leon päivällä. Ja Tiffyhän tarttuu tilaisuuteen. Parivaljakko alkaa viestiä keskenään post-it-lappujen välityksellä eikä heidän ole tarkoitus koskaan tavata – m...

  Dyyni on klassikko, jonka lukemista en todellakaan kadu. Herbert on ollut sitä kirjoittaessaan aikaansa edellä ja luonut toisille planeetoille sijoittuvan maailman, jollaista scifin kirjoittajat/ohjaajat eivät juuri tee tänäkään päivänä ainakaan mitenkään huomattavan paljon. Luin Dyynin suomenkielisen version ensimmäisen osan viime vuonna. On tärkeää painottaa, että kyseessä on nimenomaan suomenkielinen versio, sillä suomenkielisen version kolme ensimmäistä osaa ovat sama asia kuin englanninkielisen version ensimmäinen osa. Eli alkuperäisteoksen ensimmäinen osa on suomeksi hajotettu kolmeen osaan. Näistä kolmesta suomenkielisestä osasta luin nyt loput kaksi Muad’dib ja Profeetta . Muad’dibin luin jo alkuvuodesta, joten tätä kirjoittaessani muistikuvat ovat aika hatarat, mutta Profeetan luin tässä syksyllä. Haluan kuitenkin kirjoittaa niistä samassa postauksessa, kun kyseessä on kuitenkin käytännössä sama teos. Muad’dib kuljettaa tarinaa ja rakentaa maailmaa Mu...