Elina luki Beth O’Learyn Kimppakämpän jo pari vuotta sitten, ja itsekin tartuin siihen viime vuonna – suurelta osin lukuhaasteen innoittamana. Ja pakko sanoa, että teos yllätti, sillä luen kyllä jonkin verran kevyttä, romanttista kirjallisuutta, mutta suurelta osin juonikuviot ja hahmot ärsyttävät yhtä lailla kuin viihdyttävät. Kimppakämpässä ei kuitenkaan käynyt näin, sillä en ärsyyntynyt juoneen enkä hahmoihin – vaikka juonikuvio onkin aika epäuskottava.
Erottuaan manipuloivasta narsisti-exästään Tiffy tarvitsee halvan kämpän ja törmää Leonin kämppismainokseen. Leon työskentelee pääasiassa yötöissä hoitajana saattokodissa ja tarvitsee kipeästi ylimääräistä rahaa auttaakseen veljeään, joten hän haluaa kämppäänsä kämppiksen, joka nukkuu siellä yöt ja käy töissä päivät. Eli he nukkuisivat samassa sängyssä – kämppis yöllä, Leon päivällä. Ja Tiffyhän tarttuu tilaisuuteen. Parivaljakko alkaa viestiä keskenään post-it-lappujen välityksellä eikä heidän ole tarkoitus koskaan tavata – mutta kyllähän sen tietää, että toisin siinä käy ja tunteet leimahtavat oitis roihuun.
Kimppakämpän hurmaavuus tulee kenties siitä, että se on kirjoitettu molempien näkökulmasta eli luvut ovat vuorotellen Tiffyn ja Leonin perspektiiveistä. Kuuntelin tämän äänikirjana, jossa lukijakin vaihtui lukujen välissä. Alkuun minun oli vaikea tottua lukijoiden ääniin, mutta lopulta ihan tykästyin niihin ja ne tuntuivat sopivan hahmoilleen. Varsinkin Leon.
Kirjoitustyyli on leppoisa ja humoristinen, mutta tällä kertaa huumori ei tule naispäähenkilön toilailuista vaan nasevista sanankäänteistä tai nokkelista kommenteista tapahtumien käänteissä. En osaa ihan tarkalleen sanoa, mikä tämän kirjan huumorissa vetosi minuun verrattuna muihin vastaaviin. Kirja ei myöskään kavahda kirosanoja, mikä lisää aitoutta. Kaiken kaikkiaan hahmot vaikuttavat suhteellisen aidoilta ihmisiltä, mikä ei ole aina taattua.
Kuunneltuna en tosin tykännyt Leonin lukujen kirjoitustyylistä. Tai tavallaan pidin Leonin lyhyestä puheenparresta, joka istuu hänen persoonaansa, minkä vuoksi on hienoa, että kirjoitustyyli vaihtelee hahmojen mukaan luvuittain. Mutta dialogi Leonin luvuissa on kirjoitettu näytelmämäisesti kaksoispistein (Leon: Hei. Tiffy: Moimoi). Tai näin ainakin tulkitsen, sillä tosiaan ”luin” tämän vain kuunneltuna, enkä ole nähnyt, miten teksti on kirjoitettu – mutta tällainen tyyli ei istu äänikirjaan ihan mutkattomasti.
Kaikkiaan Kimppakämppä on kuitenkin laatukirja omassa lajissaan. Se käyttää genrensä kliseitä (kuten ronski tyttökaveri ja hiljainen mysteerimies) ja kuvaa melko epäuskottavaa juonta, mutta se tuo silti raikkaan tuulahduksen tavalla, jota en osaa ihan täysin määrittää.
Lukuhaasteessa 2022 Kimppakämppä sopii kohtiin 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija; 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua; 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön; 22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä; 35. Kirjassa on oikeudenkäynti; 42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä ja 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan.
Beth O’Leary: Kimppakämppä. WSOY 2020. 447 sivua. Suom. Taina Wallin. Lukijat: Anssi Niemi & Kati Tammensola. Alkutoes: The Flatshare (2019).
Kommentit
Lähetä kommentti