Paljon melua kirjoista

Nykykaikaan ja 2040-luvulle sijoittuva Sininen ei ole dystopia vaan se voisi olla täyttä totta. Maja Lunde kuvaa vesipulasta kärsivää Eurooppaa ja pakolaisleirejä tavalla, joka näyttäytyy täysin mahdollisena. Siksi romaani iski syvälle. Maja Lunde kirjoittaa nimittäin faktapohjaista ilmastokirjallisuutta : hänen ilmastokvartettinsa romaanit pohjautuvat tutkimukseen sekä yhteistyöhön asiantuntijoiden kanssa. Se asettaa lukijan eteen peilin, jonka kautta lukija ovi tarkastella omaa osuuttaan ja vaikutusmahdollisuuksiaan. Monesti ilmastoromaanit voi olla helppo sivuuttaa pelkkinä skenaarioina. Ne luovat kuvaa siitä, millaiseksi maailmamme saattaisi muuttua, jos emme tee mitään, mutta kuvaukset ovat eittämättä fiktiota. Ne voivat motivoida muutosta ja saada lukijat ajattelemaan enemmän ympäristöään, mutta niihin voi suhtautua kevyestikin. Niissä on voimaa, mutta niiden luoma maailma ei kiedo välttämttä lukijaa ahdistuksen tunteisiin: kuvaukset ovat niin selkeästi tulevaisuutta,

Agatha Christien Kolmas tyttö oli aikamoinen annos retroilua. 60-luvun lopulla julkaistu teos on aikansa tuote ja myös tämä 70-luvun suomennettu painos on sitä, niin kielen kuin ulkoasunsa puolesta. Kolmas tyttö on kuitenkin myös juonivetoinen dekkari, jossa lempietsiväni Hercule Poirot etsii Lontoossa kummallista tyttöä, joka kuvittelee tehneensä murhan. Hercule Poirot on nauttimassa varhaisaamiaistaan (suklaata ja briosseja), kun nimeään kertomatta hänen luokseen tulee parikymppinen huonosti pukeutunut nuori nainen, joka kertoo tehneensä luultavasti murhan. Varma hän ei ole kuitenkaan asiasta, mutta tuo kohtaaminen jää vaivaamaan Poirot'ta, joka pyytää avukseen kirjailija Ariadne Oliverin, jolla taas on vastaus siihen, kuka häntä tapaamaan tullut neiti on ollut. Norma Restarick asuu Lontoossa Borodene Mansionsissa kolmantena tyttönä vuokra-asunnossa ja hän tuntuu olevan hieman sekaisin. Poirot'ta ihmetyttää ainoastaan se, että mitään murhaa ei ole tapahtunut, joten mistä ihm

Yli tuhatsivuinen David Copperfield on eittämättä klassikko. Se kerrotaan olevan osittain Dickensin omaan elämään pohjautuva kasvutarina. Sen klassikkoaseman ymmärtää, mutta varsinkin omasta vanhasta painoksestani oli aika jo hieman jättänyt – se hyvässä että huonossa. Romaanin nimikkohahmoa David Copperfieldia koettelee kohtalo. Hänen isänsä kuolee ennen hänen syntymäänsä ja äitikin hänen ollessaan hyvin nuori, jolloin hän jää ilkeän isäpuolen ja tämän sisaren hoteisiin. Parivaljakko syyttää häntä milloin mistäkin, ja hänet laitetaan käytännössä pakkotyöhön. Nokkelana ja rohkeana poikana David karkaa ja etsiytyy isänsä tädin luo, josta on kuullut mutta jota ei ole tavannut. Päämäärätietoinen täti ottaa Davidin kasvatikseen, ja elämä tuntuu asettuvan uomilleen. David menestyy opinnoissaan, joiden aikana hän asuu tätinsä tuttavan Wickfieldin luona. Siellä hän ystävystyy talon tyttären Agnesin kanssa. Davidista ja Agnesista tulee toisilleen rakkaat ystävykset, miltei sisaruk

Maja Lunden mainetta niittänyt Mehiläisten historia on vuosisatoja halkova romaani ihmisten ja mehiläisten suhteesta ja siitä, millaisia seurauksia mehiläiskadolta voi ihmiskunnalle olla. Pidin romaanista paljon sen haikeudesta huolimatta, mutta olisin silti halunnut pitää siitä vieläkin enemmän. 1800-luvulla englantilainen mehiläisten tutkija William toipuu oletettavasti masennuksesta ja saa intonsa tutkia näitä vielä suhteellisen tuntemattomia pörriäisiä uudelleen. Hän alkaa suunnitella mehiläisille kotia/pesää, jotta hunajan tuotanto saataisiin tehokkaaksi ja toimivaksi mutta olosuhteet mehiläisille myös mukaviksi. Hän yrittää houkutella poikaansakin innostumaan opinnoista ja haluaa todistaa tälle oman osaamisensa. Nykyaikana George pitää mehiläistilaa Yhdysvalloissa. Tahra on suvun perintö, ja hän haluaa poikansa jatkavan tointa. Poika ei kuitenkaan ole kovin kiinnostunut mehiläisistä vaan nauttii enemmänkin yliopisto-opinnoistaan ja kirjoittamisesta. Georgella on tuka

Yritän nyt heinäkuussa kirjoitella lopuista keväällä lukemistani Harry Potter -kirjoista, jotta pääsen taas kirjoittamaan kesälukemisista. Nyt käsittelyvuorossa sarjan neljäs osa eli  Liekehtivä pikari.  Tylypahkassa järjestetään neljäntenä kouluvuonna kolmivelhoturnajaiset, jossa kolmeen vaaralliseen koetukseen osallistuvat kolmen velhokoulun, Tylypahkan, Beauxbatonsin ja Durmstrangin, osallistujat. Paitsi että kilpailijat valitseva liekehtivä pikari sylkee ilmoille vielä neljännenkin ottelijan nimen - Harry Potterin. Siinä missä ensimmäiset kolme osaa olen lukenut monia monia kertoja, niin neljännestä osasta eteenpäin en ole sarjan romaaneja lukenut kovinkaan monesti.  Liekehtivän pikarin olen ensimmäistä kertaa lukenut vuonna 2001 sen ilmestyessä. Kirjan suomennos ilmestyi ystävänpäivänä ja muistan vieläkin tarkasti sen innostuksen, kun äiti töidensä jälkeen toi uuden Potterin luettavakseni. Tämä on myös ensimmäinen sarjan kirjoista, jonka luin heti sen (suomennoksen) ilmestyttyä. L

"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Kun matkustamaan ei pääse, on nojatuolimatkailu ainoa vaihtoehto, mutta oi kuinka hyvä vaihtoehto, jos käsissä sattuu olemaan vaikkapa tämä romaani! Elif Shafakin Kirottu Istanbul vie päätähuimaavalle matkalle kiehtovaan Istanbuliin ja kertoo tarinan, joka pakahduttaa vielä pitkään kirjan sulkemisen jälkeenkin. Tartuin Kirottuun Istanbuliin hieman epäröiden tietämättä mitään kirjailijasta tai romaanista. Tästä kirjasta piti tulla uuden lukupiirin ensimmäinen romaani, mutta korona sotki suunnitelman. Onnekseni kuitenkin luin romaanin siitä huolimatta, sillä se oli vangitseva lukukokemus, jollaista ei ole hetkeen

Kesäkuun helteistä huolimatta kirjasaldomme ei karttunut sen kummemmin kuin aiempina kuukausinakaan. Sen sijaan meillä molemmilla on kovat odotukset lomakuukaudelta heinäkuulta. Kuukausittaisessa postaussarjassa kerromme mitä tuli luettua kuun aikana ja mitä kirjallisia ostoksia teimme. ELINA:  Kesäkuussa luin yhteensä neljä kirjaa, mikä tuntui vähäiseltä viime kuun kahdeksaan verrattuna, varsinkin kun aloitin kesälomanikin. Toisaalta taas kulunut kevät oli sen verran raskas, ettei mikään ihmekään, että pientä väsymystä on ollut ilmassa kesäkuun aikana. Luin kuitenkin itselleni kovin tyypillisiä kesäkirjoja kuten chick litiä eli Sophie Kinsellan  Sitä saa mitä antaa sekä dekkarin eli Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut  (uudelleen lukupiiriä varten). Juhannuksena luin ihastuttavan Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen , joka jatkossa kuuluu ehdottomasti juhannusperinteisiini ja juhannuksen jälkeen vielä viimeisen toukokuussa ostetuista kirjoista eli Elizabeth Stroutin Olive Kitt

Liane Moriartyn uusin suomennos Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on ihan mukavaa luettavaa, kun kaipaa viihdekirjallisuutta, vaikka se ei valitettavasti ylläkään Moriartyn parhaiden joukkoon.  Luin vuonna 2017 suunnilleen puolessa vuodessa kaikki edelliset neljä suomennettua Liane Moriartyn romaania. Hetkessä tuosta australialaiskirjailijasta tuli yksi suosikeistani. Nyt tartuinkin innolla joululahjaksi saamaani uutuuteen Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista , joka oli monilta osin mielenkiintoinen, mutta ei mielestäni yltänyt aiempien romaanien tasolle. Romaanin alkuasetelma oli kyllä kutkuttava, mutta luin romaania lopulta lähes kolme kuukautta, kun väliin kiilasi esimerkiksi Potter-sarja. Yhtäjaksoisemmin luettuna tämäkin romaani olisi varmasti ollut parempi. Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista kertoo terveyshotellista ja sen yhdeksästä vieraasta, jotka eivät tunne toisiaan tullessaan paikalle. Hotellin kymmenen päivän ohjelmaan kuuluu, että vieraiden tavarat tarkistetaan ja puhelim

Harry Potter -sarjan kolmannessa osassa  Azkabanin vangissa  vaarallinen velho Sirius Musta on karannut ankeuttajien vartioimasta Azkabanin velhovankilasta, mistä kukaan muu ei ole aiemmin onnistunut pakenemaan. Sirius Musta etsii Harrya, jota alkaa pikkuhiljaa pelottaa, kun hän näkee kuoleman enteitä ympärillään. Kolmas vuosi Tylypahkassa on siis myös täynnä seikkailuja. Azkabanin vangin olen saanut lahjaksi jouluna 2000 eli pian tulee täyteen 20 vuotta tämänkin kirjan ensilukemisesta, aika hurjaa. Veikkaan, että myös Azkabanin vanki on kuulunut jossakin vaiheessa ihan suosikkiosiini Potter-sarjasta, mikä ei ole ihme, tuleehan siinä ensiesittelyyn mm. suosikkihahmoihini lukeutuva Sirius Musta ja juonellisesti tämä osa on yksi koko sarjan parhaista. Romaanin alku on jotenkin jopa ihanin kaikista. Harry tekee yösydännä läksyjään, lukee Historian taikakausista  noitien poltosta 1300-luvulla (ah, näitä ihania yksityiskohtia) ja keskellä yötä hän yhtäkkiä saa pöllöpostia ystäviltään 13