Paljon melua kirjoista

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina. Nuoruus. WSOY 2017 suom. Helinä Kangas 508 sivua Alkuteos: Storia del nuovo cognome . 2012. Luin Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäisen osan Loistava ystäväni   toukokuussa ja nyt sain käsiini kirjastosta sarjan seuraavan osan. Oli mukavaa palata napolilaiseen ilmapiiriin jo näin pian. Tämä osa jatkaa suoraan siitä mihin edellinen päättyi eli Lilan ja Stefanon häistä. 16-vuotias Lila menee naimisiin kauppiaan pojan kanssa kun taas hänen ystävänsä, romaanin kertoja, Elena jatkaa opiskeluaan. Ystävättärien tiet erkaantuvat monessa kohtaa tämän romaanin aikana. Elena lähtee Pisaan opiskelemaan kun taas Lila muuttaa tuoreen aviomiehensä kanssa uuteen kerrostaloon kalliille alueelle. Päällisin puolin hän näyttää elävän ylellistä elämää, mutta melko pian avioiduttuaan hän huomaa, ettei mies ole kuitenkaan se oikea ja joutuu alistumaan tämän pahoinpideltäväksi heti hääyöstä alkaen. Elämä 60-luvun Napolissa ei suinkaan ole helppoa ja Fe

Ikimetsien sydänmailla päätyi ostoskoriini jo heti alkuvuodesta. Luin Kamulan teoksesta ennen sen julkaisua, eikä kirjan kuvauksessa ollut mitään, mikä minua ei olisi kiehtonut. Kirjassa herätetään eloon Suomi n. 1400-luvulla mutta ei pelkästään historiallinen Suomi vaan myös tuon ajan taika haltijoineen, tietäjineen ja myyttisine elementteineen. Suomen historian, suomalaisen mytologian ja niiden kautta ”realistisen” fantasian liittäminen toisiinsa on yhdistelmä, joka vain vetoaa. Käytän epämääräistä nimitystä ”realistinen” fantasia, sillä kyse ei kuitenkaan ole kyse maagisesta realimista. Ikimetsien sydänmailla kertoo tarinaa Juko Rautaparran perheestä. He ovat muuttaneet Juvalta hieman pohjoisempaan Savoon veroja karkuun. Juko on uusissa naimissa edellisen vaimonsa kuoltua. Edellisestä avioliitostaan hänellä on kolme lasta: murrosikää lähentelevä ja tiedonjanoinen Tenho, 14–15-vuotias ja sosiaalisiin piireihin haikailea Varpu sekä miehuuden kynnyksellä oleva 16-vuo

Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus Tammi 2003 398 sivua suom. Kristiina Rikman Alkuteos: Hateship, Friendship, Courtship, Loveship, Marriage . 2001 Olen lukenut aiemmin Alice Munrolta vain yhden romaanin, Kerjäläistytön . Tuolloin vuonna 2014 oli tarkoituksena lukea enemmänkin Munron tuotantoa, mutta näin on taas monta vuotta vierähtänyt ennen kuin ehdin hänen novellikokoelmiinsa jälleen tarttua. Onneksi kuitenkin nyt oli sopiva väli Munrolle, sillä pidin tästä kirjasta paljon. Kerjäläistytöstä jo totesinkin, että se on Munron tuotannossa pienoinen poikkeus, enemmänkin romaani kuin kokoelma novelleja. Viha, ystävyys, rakkaus sen sijaan on hieno novellikokoelma, vaikka siinäkin samat teemat kyllä toistuvat. Munron realistinen tyyli pääsee taas oikeuksiinsa ja kielikuvat ovat tässäkin teoksessa mahtavia ja henkilöhahmot vikoineen päivineen inhimillisiä. Realismi on Kerjäläistytön tavoin paikoin jopa inhottavaa, mutta toisaalta taas niin sykähdyttävän tarkkanäköis

Kirjamessut valtasivat Helsingin messukeskuksen reilu viikko sitten ja Paljon melua kirjoista raportoi taas tuttuun tapaan messutunnelmiaan! Messutunnelmaa lauantaina. Kuten kuvasta näkee, me emme suinkaan ole ainoita, jotka pitävät paljon melua kirjoista. HANNA: Oli aivan ihanaa käydä taas Helsingin kirjamessuilla, joka on minulle ehdottomasti yksi vuoden päätapahtumista. Suhtaudun niihin kuin festareihin esiintyjineen kaikkineen. Tällä kertaa osallistuin messuihin perjantai-iltana ja lauantaina koko päivän. Kävin messujen aikana kuuntelemassa muutamaa keskustelua. Perjantai-illan fantasiakeskustelussa käytiin läpi Risingshadow-sivuston suosituimpia opuksia ja tultiin siihen lopputulemaan, että kotimaisissa kirjoissa arvostettiin laatua, mutta ulkomaisissa kirjoissa suosittiin takuuvarmoja mutta sikäli yllätyksettömiä ja mauttomia teoksia. Kuuntelin myös keskustelua vampyyreista ja hirviöistä fiktiossa, ja vilkaisin keskustelua "kirja-ala murroksessa". Totesi