Paljon melua kirjoista

  Dyyni on klassikko, jonka lukemista en todellakaan kadu. Herbert on ollut sitä kirjoittaessaan aikaansa edellä ja luonut toisille planeetoille sijoittuvan maailman, jollaista scifin kirjoittajat/ohjaajat eivät juuri tee tänäkään päivänä ainakaan mitenkään huomattavan paljon. Luin Dyynin suomenkielisen version ensimmäisen osan viime vuonna. On tärkeää painottaa, että kyseessä on nimenomaan suomenkielinen versio, sillä suomenkielisen version kolme ensimmäistä osaa ovat sama asia kuin englanninkielisen version ensimmäinen osa. Eli alkuperäisteoksen ensimmäinen osa on suomeksi hajotettu kolmeen osaan. Näistä kolmesta suomenkielisestä osasta luin nyt loput kaksi Muad’dib ja Profeetta . Muad’dibin luin jo alkuvuodesta, joten tätä kirjoittaessani muistikuvat ovat aika hatarat, mutta Profeetan luin tässä syksyllä. Haluan kuitenkin kirjoittaa niistä samassa postauksessa, kun kyseessä on kuitenkin käytännössä sama teos. Muad’dib kuljettaa tarinaa ja rakentaa maailmaa Mu...

Dyyni on scifi-kirjallisuuden ehdottomia klassikoita enkä yhtään ihmettele, miksi. Tämän painoksen vanhahtavasta kielestä huolimatta tekstin takaa paistaa mielenkiintoinen ja hyvin taustoitettu maailma sekä filosofiaa tai teologiaa tematiikaltaan hipova tarina. On oikeastaan hieman noloa, etten ole lukenut Dyyniä ennen kuin näin leffan, joka tuli syksyllä 2021 teattereihin. Leffa on vaikuttava – LotRin jälkeen ensimmäinen leffa, jonka olisin voinut mennä katsomaan uudestaan ihan elokuvateatteriin. En ole kuitenkaan tehnyt näin vielä, mutta laitoin kirjan heti kirjastosta varaukseen. Yritin etsiä sitä myytävänäkin, mutta vanhoja kovakantisia painoksia on harvassa ja niistä pyydetään enemmän kuin mitä olen valmis maksamaan, ja uutta leffakantista kirjaa en halua ostaa, sillä en pidä kansista, jotka perustuvat elokuvaan. Ne vievät jotain pois kirjan alkuperäisyydestä tai ainutlaatuisuudesta. Kirjastoissa oli myös melkoiset jonot, mutta onnistuin saamaan sen kuitenkin melko pian p...