Paljon melua kirjoista

Pieni kirjakauppa Bloomburyssa lunastaa sen, mitä se kuvauksensa perusteella lupaa. Se ei mullista maailmaa, hahmotyypit ovat perinteisiä ja juoni ennalta-arvattava, mutta silti se on mukavaa ja viihdyttävää luettavaa. Varsinkin jos tekee mieli lukea vaihteeksi kevyttä romanttista kirjallisuutta ja sattuu pitämään kirjoista. Päähenkilö Posya kohtaa heti alussa yllätys: hänen rakas ystävänsä ja eräänlainen äitihahmo Lavinia on kuollut mutta testamentannut Posylle kirjakauppansa, jonka yläkerrassa Posy asuu pikkuveljensä kanssa. Perinnössä on kuitenkin ehto: Posyn on saatava Kirjatalli menestymään, ja jollei tämä onnistu, kiinteistö siirtyy Lavinian rasittavalle ja itserakkaalle lapsenlapselle Sebastianille, joka on oikea piikki Posyn lihassa. Sebastian kun ei välitä mitään muiden ajatuksista tai tunteista vaan kulkee seikkailusta toiseen setelinkuvat silmissään ja aina uusi huippumalli kainalossaan. Posy on tuntenut komean ja rahakkaan Sebastianin aina, ja tunteet tätä kohtaa

Satu sadusta joka oli satua on jo nimensä mukaisesti metafiktiivinen eli itseensä ja kirjoittamiseen viittaava teos. Se on lastenkirja satukirja satujen ja todellisuuden suhteesta ripauksella huumoria. Sadun sadusta juoni koostuu siitä, kun satukirjailija yhtäkkiä menettää inspiraationsa ja jättää sadun kesken. Sadun hahmot jäävät aivan neuvottomiksi: kuninkaanlinnan palvelijat pysähtyvät paikoilleen, ja vain kuningas, kuningatar ja prinsessa jäävät hereille ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu. Kuningasperhe lähtee linnasta ulos seikkailulle: saavathan he kerrankin päättää itse, mitä aikovat. Ja jos he matkalla löytävät kirjailijan ja kehottavat tätä jatkamaan tarinaansa, niin sen parempi. Kirjailijaa ei ihan heti löydy, mutta kesken jääneistä saduista nauttiva pahis sekä muita tarinoiden hylättyjä hahmoja löytyy sitäkin enemmän. Koska kyseessä on lyhyt lastenkirja, paljon tämän enempää siitä ei ole oikeastaan kerrottavaa tai sanottavaa. Ihastuin ajatuksessa kuitenkin siih

  Dyyni on klassikko, jonka lukemista en todellakaan kadu. Herbert on ollut sitä kirjoittaessaan aikaansa edellä ja luonut toisille planeetoille sijoittuvan maailman, jollaista scifin kirjoittajat/ohjaajat eivät juuri tee tänäkään päivänä ainakaan mitenkään huomattavan paljon. Luin Dyynin suomenkielisen version ensimmäisen osan viime vuonna. On tärkeää painottaa, että kyseessä on nimenomaan suomenkielinen versio, sillä suomenkielisen version kolme ensimmäistä osaa ovat sama asia kuin englanninkielisen version ensimmäinen osa. Eli alkuperäisteoksen ensimmäinen osa on suomeksi hajotettu kolmeen osaan. Näistä kolmesta suomenkielisestä osasta luin nyt loput kaksi Muad’dib ja Profeetta . Muad’dibin luin jo alkuvuodesta, joten tätä kirjoittaessani muistikuvat ovat aika hatarat, mutta Profeetan luin tässä syksyllä. Haluan kuitenkin kirjoittaa niistä samassa postauksessa, kun kyseessä on kuitenkin käytännössä sama teos. Muad’dib kuljettaa tarinaa ja rakentaa maailmaa Muad’d

Murakamin Rajasta etelään, auringosta länteen on elämän merkityksettömyyden kriisiin, elämässä ajelehtimiseen ja nuoruuden muisteluun keskittyvä eksistentiaalinen teos. Se kuvaa aikaa samaan aikaan sekä nopeasti että viipyilevästi – kuten elämäkin kulkee. Päähenkilö on Hajime, joka muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan sekä sitä, miten on päätynyt siihen, missä on nyt. Keskiössä on lapsuuden/nuoruudenystävä Izumi, joka tuntuu olevan ainoa, johon Hajime on tuntenut syvempää yhteyttä. Muutoin hän ajelehtii elämässään eteenpäin ja hyppelee lopulta myös onnenkantamoiselta toiselle, kun hänen vaikutusvaltainen appiukkonsa auttaa Hajimen jaloilleen. Miltei puolet romaanista kuluu siihen, kun Hajimi kuvaa elämäänsä avioliittoonsa saakka. Izumi on alussa pienessä osassa, kunnes ystävykset ajautuvat erilleen – mutta Izumi kulkee jatkuvasti Hajimen mukana hänen ajatuksissaan. Teini-iän ensimmäinen tyttöystävä ja parisuhde tämän kanssa saavat Hajimen katsomaan itseään ja itsekkyyttään ens