Paljon melua kirjoista

Sophie Hannahin kolmas Hercule Poirot -mysteeri on nimeltään Kolme neljästä ja se on toistaiseksi Hannahin kirjoista lähinnä aidointa Christie-kokemusta, joskin juoneltaan se on hieman ennalta-arvattavampi kuin edeltäjänsä. Luin tosiaan juuri joulukuussa Sophie Hannahin Suljetun arkun eli toisen hänen kirjoittamansa Poirot-kirjan, vaikka olin ensimmäisen romaanin Nimikirjainmurhat luettuani sitä mieltä, etten ehkä edes palaa tämän kirjailijan Poirot-versioihin enää. En ole kuitenkaan näköjään pystynyt pitämään näppejäni erossa näistä kertomuksista, kai sitä pitää jotenkin silti pysyä kartalla miten Hannah kohtelee Christien valovoimaisinta hahmoa. Kolme neljästä alkaa aivan kuten kaksi aiempaakin Hannahin Poirot-romaania, hyvin kutkuttavasta alkuasetelmasta. Tällä kertaa liikutaan kirjeiden maailmassa ja nimettömät tai väärällä nimellä kirjoitetut kirjeet ovatkin aihe, jota Christie itsekin käytti (mm. neiti Marple -romaanissaan Syyttävä sormi ). Hercule Poirot nimittäin s...

Vuosikatsauksen yhteydessä mietimme taas, miten ihanaa olisi lukea enemmän ja uppoutua tarinoiden maailmaan useammin. Me molemmat innostuimme viime vuonna lukuhaasteista ja esimerkiksi lukumaratonista, jonka aikana saimme oikein luvan kanssa keskittyä vain lukemiseen. Olemme kuitenkin molemmat innokkaita lukijoita, joten tuntuu oudolta, että tarvitsemme jonkin haasteen, jotta tulee luettua. Aloimmekin pohtia, mihin kaikkeen aikamme todella kuluu ja miten ajasta ja arjesta saisi irrotettua isomman siivun rakkaalle lukuharrastukselle. Koska jos totta puhutaan, niin olemme molemmat huomanneet, että iso osa vapaa-ajasta kuluu esimerkiksi puhelinta selaten tai tietokoneen ruutua tuijottaen. Meneekö sometukseen todella niin paljon aikaa, että lukemiselle ei sen takia tunnu löytyvän arjesta tilaa vai mihin ihmeeseen aikamme oikein kuluu? Tiedämme, että moni muukin sekä lähipiiristämme että muista tutuistamme on pohtinut samaa asiaa sekä sitä, miten saisi enemmän aikaa lukemiselle. Päätim...

Vuosi 2019 on onnistuneesti saatu päätökseen ja uusi vuosikymmen on alkanut uusine kirjoineen ja lukuelämyksineen, mutta luomme vielä blogin puolella pienen silmäyksen kirjavuoden 2019 satoon ja siihen, mitä kaikkea vuoden aikana tulikaan luettua. Panostimme vuonna 2019 myös blogiin uudella tavalla. Uudistimme ulkonäköä helppolukuisempaan ja mobiililaitteillekin paremmin istuvaan muotoon. Lisäksi olemme alkaneet viettää enemmän aikaa myös Instagramissa kirjagramin tiimoilta, ja valokuvaaminen on ollut ilo vuoden aikana. Meitä kannattaa siis seurata myös Instagramissa @paljonmeluakirjoista  (ja Facebookissa ), jos ette ole jo seuranneet. Sinne päivittelemme enemmän lyhyitä fiilispäivityksiä ja muuta kivaa. Uskomme kuitenkin myös yhä blogin ja laajempien kirja-analyysien voimaan, joten panostamme blogiin mahdollisimman paljon tulevana vuonna. Instagram ja muu sometus tuo vain kivan lisän tähän "leipätyöhömme".  Mitä vuodesta 2019 jäi sitten käteen? HANNA: Siitä, että...

Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma  ei täysin lunastanut odotuksiani. Pulkkisen kieli on jälleen kaunista ja teemat suuria sekä kiinnostavia, mutta kokonaisuudessaan teos ei mielestäni yltänyt hänen parhaimpien romaaniensa tasolle. Hanna on blogannut romaanista jo sen ilmestymisvuonna 2016, ja suosittelen lukemaan myös hänen tarkkanäköisen tekstinsä aiheesta. Minulla  Paras mahdollinen maailma on odotellut lukuvuoroaan jo vuoden 2016 Helsingin kirjamessuista asti, jolloin sain teokseen myös kirjailijattaren signeerauksen. Kenties olinkin ladannut romaanille paljon odotuksia juuri sen vuoksi, että se on odottanut lukupinossa niin kauan. Paras mahdollinen maailma kertoo nuoren näyttelijättären Aurelian urasta ja perhesuhteista. Aurelia on valovoimainen nouseva tähti, joka on juuri saanut suuren ja tärkeän roolin näytelmässä, joka kertoo Berliinin muurista ja sen romahtamisesta. Samaan aikaan kuljetetaan tarinaa Aurelian äidistä ja isästä, heidän tapaamisestaan ja...

Vielä vähän jouluisia tunnelmia, vaikka joulusta onkin jo hetki vierähtänyt. Joulukuiselta Lontoon-matkaltani tarttui mukaan Sophie Kinsellan Christmas Shopaholic . Joulu ja himoshoppaaja Becky - mikä ihana yhdistelmä! Kirja on jälleen kerran taattua ja hulvatonta viihdettä, kun Becky pääsee vuorostaan emännöimään joulua eikä mikään tunnu menevän kuten hän on suunnitellut. Joulun aikaan luettuna tämä romaani oli todella mainio. Nyt on toki joulut jo juhlittu, ja itsekin olen jo joulukoristeet ehtinyt kotoa raivata laatikoihin odottamaan ensi kertaa. Ehkäpä tästä sitten vinkkiä ensi jouluksi josko romaani ehditään siihen mennessä myös suomentaa. Christmas Shopaholic on jo yhdeksäs osa Kinsellan Himoshoppaaja -sarjaa. Sarjan kaksi edellistä osaa Shopaholic to the Stars ja Shopaholic to the Rescue sijoittuivat molemmat Amerikkaan, mikä mielestäni vei niistä parhaimman terän. Molempien osalta toivoinkin, että tapahtumat palaisivat jälleen Britanniaan ja tässä osassa se toimiikin ta...

Sophie Hannahin toista Hercule Poirot -mysteeriä  Suljettu arkku vaivaa sama ongelma kuin ensimmäistäkin - se ei ole Agatha Christien kirjoittama. Mikäli tuosta asiasta vain pääsee yli, on romaani lopulta oikein mainiota luettavaa pieneen dekkarinälkään. Sophie Hannahin Nimikirjainmurhista kirjoitin vuonna 2014 ja tuolloin jo mietin aionko lukea enää Hannahin kirjoittamia Poirot-tarinoita, mikäli niitä ilmestyy lisää. Nyt on ilmestynyt jo sarjan seuraavakin osa Kolme neljästä , jonka kyllä nappasin kuluneella viikolla mukaani kirjaston pikalainoista, joten ehkäpä sekin tulee luettua. Nimikirjainmurhien jälkeen keskityin kuitenkin lueskelemaan enemmän Agatha Christien itsensä kirjoittamia teoksia, niitäkin nimittäin on vielä muutamia lukemattomana omassa hyllyssä. Suljetussa arkussa Hercule Poirot ja tämän ystävä komisario Edward Catchpool on kutsuttu vierailulle lady Athelinda Playfordin kartanoon Lillieoakiin Irlantiin. Lady Playford on tunnettu jännityskirjailija, jonka...

Viimeisin Finlandia-voittaja (2019), Pajtim Statovcin Bolla paljastui joululahjojeni kääröistä: perinteisesti äitini lahjoittaa minulle aina jouluksi saman vuoden Finlandia-voittajan, eikä tähän päivään mennessä ei ole vielä sattunut tapausta, että olisin lukenut jo kyseisen teoksen. Bolla kyllä kiinnosti minua, mutta aavistin jo syksyllä sen päätyvän Finlandia-ehdokkaiden joukkoon, joten kenties lykkäsin lukukokemusta tarkoituksella joululomalle. Eipä sillä, että lukupinooni olisi välttämättä edes lisää mahtunutkaan. :D Bolla on kertomus kahden miehen, albanialaisen Arsimin ja serbialaisen Miloš in, intohimoisesta rakkaudesta Kosovon sodan kynnyksellä. Arsimilla on vaimoja ja jopa lapsikin pian tuloillaan, kun hän kohtaa Milošin – ja huomaa haluavansa miestä enemmän kuin ketään muuta elämässään ennen. Salarakkaus on pidettävä konservatiivisessa yhteiskunnassa piilossa, erityisesti kun nämä kaksi kansaa ovat miltei sodassa. Arvatenkin sota rikkoo rakastavaisten välit. A...

Takashi Hiraiden suloinen ja kaunis kirja Kissavieras kertoo pienen tarinan pariskunnasta, jonka kotona vierailee naapurin kissa. Tokiossa asuva kirjailijapariskunta ei oikeastaan välitä eläimistä, kunnes kissa nimeltään Chibi alkaa säännöllisesti käydä heidän talossaan. He alkavat tehdä huomioita kissan elämästä toisilleen. Kertomuksessa ei lopulta tapahdu paljon - se on enemmän vain pieniä tuokiokuvia japanilaisesta arjesta tarjoileva teos. Toisaalta on välillä erityisen mukavaa lukea juuri tällaista kirjaa, joka ei perustu ainoastaan juonikuvioiden tiuhalle vaihtelulle. Teoksen kieli on herkkää ja viipyilevää. Kuvat pienestä kujasta ja sitä ympäröivistä puista, talosta jonka pari on vuokrannut ja heidän elämästään siellä ovat kauniita. Kirja on enemmän runollinen kuin juonellinen. Kuten Haruki Murakamin teoksia lukiessani olen huomannut, on japanilainen kulttuuri jotenkin hyvin puoleensavetävää ja kiinnostavaa. Hauskaa kyllä, tämän kirjan on suomentanut sama suomentaja Raisa P...

En ole suurin äänikirjojen tai sähkökirjojen ystävä, mutta olen hankkinut esimerkiksi tabletin itselleni satunnaista ekirjojen lukemista varten: ja nyt siitä oli hyötyäkin. Halusin nimittäin lukea Mikko Kamulan Ison härän ( Metsän kansa #2 ) vuoden 2019 lukuhaasteeseen , mutta kirjastossa siihen oli varausjono, sitä ei löytynyt enää Helsingin kirjamessuilta tai kirjakaupoista enkä jaksanut tilata sitä netistäkään postilakon vuoksi – ja koska haluan tukea kivijalkakauppoja, kun mahdollista. Seurauksena päätin kokeilla vaihteeksi BookBeatia (edellisellä kerralla kokeilin Storytelistä Kissani Jugoslaviaa sekä Eleanorille kuuluu ihan hyvää äänikirjoina). Alkuun voin sanoa, että olen pitänyt molemmista palveluista: Storytelin puolella on kuitenkin se, että jos kirjasta on ääni- ja sähkökirjaversiot, voi näiden formaattien välillä vaihdella ja lukea samaa kirjaa aina sillä tyylillä, joka itselle kussakin tilanteessa sopii. Itse kuitenkin suosin lukemista kuuntelemisen sijaan, ...

Hämmentynyt. Monimutkainen. Kerroksellinen. Ensimmäiset sanat, jotka tulevat mieleeni Haruki Murakamin Maailmanlopusta ja ihmemaasta . Murakami on jälleen kerran onnistunut luomaan aivan omanlaisensa tarinan, joka tempaa mukaansa. Tässä romaanissa tarina liikkuu kahdessa paikassa vuorotellen lukujen välillä: Ihmemaassa ja Maailmanlopussa. Ihmemaassa seurataan nimettömänä pysyvää japanilaista miespäähenkilöä ja hänen mielensä kiemuroita, kun hän saa tehtävän omituiselta tiedemieheltä. Hänen peräänsä lähtevät myös vastapuolen korstot ja hänen pitää paeta maan alle seuranaan tiedemiehen viehättävä lapsenlapsi. Maailmanlopussa taas päähenkilö on joutunut muurien ympäröimään kummalliseen kaupunkiin muistamatta miten on sinne päätynyt. Hänen varjonsa irrotetaan ja viedään samantien pois ja hänen tehtävänään on istua kaupungin kirjastossa lukemassa unia yksisarvisten kalloista. Kuulostaako kummalliselta? Sitä se onkin. Murakami punoo tarinaansa vähitellen ja se, että luvuissa liikutaan...