Paljon melua kirjoista

Haluaisin, että minulla olisi tällaisesta klassikosta enemmän sanottavaa, mutta valitettavasti tämän lukeminen sijoittui vuoden kiireisimpään aikaan. Kuten marraskuun lukuhaasteen tiimoilta kirjoitin, Saatanalliset säkeet oli melko haastava ja raskas luettava työkiireiden jälkeen iltapuhteiksi. Lukuhaaste osui kyllä sikäli hyvään saumaan, että ilman sitä en olisi ehkä saanut tätä luettua edes tähän tahtiin. Osasin odottaa, että Saatanalliset säkeet on absurdi ja kulkee todellisuuden ja kuvitellun rajaa, mutta en aavistanut sen tekevän sitä tässä määrin. Teos alkaa, kun kuuluisa näyttelijä Gibreel Farishta ja ääninäyttelijä Saladin Chamcha tippuvat koneesta ilman halki kohti Lontoon reunamia terroristi-iskun jälkeen. Putoamisen jälkeen Gibreelin päätä koristaa sädekehä, mutta Saladin saa riesakseen pirunsarvet ja alkaa muutenkin vauhdilla omaksua pukin olomuotoa. Seurauksena Saladin joutuu monien vastoinkäymisten ja rasismin kohteeksi, kunnes hänet pelastetaan ahdingos

Luin  Toisen tuntemattoman  loppuun jo marraskuun alkupuolella  marraskuun lukuhaasteen  tiimoilta, mutta siitä kirjoittaminen on syystä jos toisestakin jäänyt vuoden viimemetreille.  Toinen tuntematon  on siis novellikokoelma, jossa on monen aikamme tunnetun kirjailijan tekstejä. Tekstit käsittelevät  Tuntematonta sotilasta  uudesta näkökulmasta: romaanissa vilahtavien naisten sekä hahmojen äitien, sisarten, ihastusten, ystävien, vaimojen tai luvattujen silmin. Jokaista naisista ei suoraan mainita  Tuntemattoman sotilaan  sivuilla, mutta heidän olemassaolonsa on pääteltävissä. Teoksen novellit ovat eri pituisia: osa lyhyempiä, osa pidempiä. Pituus vaihtelee osittain sen mukaan, kuinka tärkeä  Tuntemattoman  hahmo on taustalla; sillä monen novellin taustalla on joku  Tuntemattoman  miehistä. En lähde tässä kohdin sen suuremmin avaamaan sitä, miksi on ongelmallista, että naiskuvaus lähtee siitä, että naisten olemassaolon taustalla on mies. On itsestään selvää, että tässä tapau

Jojo Moeysilta tänä syksynä suomennettu Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia on yhdentoista novellin kokoelma, joka kuljettaa lukijaa niin Pariisin kujilla kuin Lontoon jouluvilinässä. Sen novelleissa käsitellään rakkautta ja rakastumista, eroja ja uusia alkuja. Kirjamessuilta ostamani teos on visuaalisesti kovin kaunis ja novellit ovat nopealukuisia, luinkin kirjan jo syksyllä heti messujen jälkeen. Jälkikäteen ajatellen novellit olivat lämpimiä ja mukavia luettavia, helppoa ja hyvää viihdettä, mutta kovin syvälliseksi kertomukset eivät menneet eikä niistä lopulta jäänyt käteen kovinkaan paljoa. Tämä on sellainen teos, jonka ottaisi mielellään mukaan lomalle, koska sitä ei tarvitse juurikaan pureskella ja lyhyet novellit ovat muutenkin sopivaa luettavaa matkustaessa. Pisin novelli on teoksen nimi- ja avausnovelli Pariisi yhdelle , joka on reilun sadan sivunsa turvin myös kokoelman mielenkiintoisin ja juonellisin. Novelli kertoo Nellistä, joka on lähtenyt Lontoosta junalla ro

Kirjamessulippuarvonnan tiimellyksessä saimme huimasti ehdotuksia ja ajatuksia blogikirjoitusten aiheista. Yksi ajankohtainen aihe näistä oli, mitä kirjoja kannattaisi ostaa lahjaksi - nyt talven valojen tuikkiessa luonnollisestikin joululahjaksi. Koska lahjakirjan valitseminen riippuu aina lahjan saajasta, päätimme, ettemme anna suoria vinkkejä kirjoista, joita ostaa vaan vinkkejä siitä, miten lahjakirjaa kannattaa lähteä valitsemaan. Lopussa kuitenkin myös kootut täsmävinkit Mitä ostaa? Lahjansaajan ikä vaikuttaa toki kirjan valintaan. Lapsille voi valita kuvakirjan, nuorille sopivia romaaneja voi kysellä nuorelta itseltään ja aikuisten kirjoja valitessaan voi miettiä vaikkapa millaisista asioista lahjan saaja on kiinnostunut. Lukeeko hän elämäkertoja, dekkareita, romanttisia opuksia, runoutta, tietokirjallisuutta? Sen lisäksi, että seuraa, mitä kyseinen henkilö lukee, kannattaa seurata myös mistä hän puhuu. Mainitseeko hän sivulauseessa haluavansa tutustua venäläisiin klassiko

Marraskuussa haastoimme itsemme lukemaan joka päivä 30 sivua kirjallisuutta. Seuraavassa hieman tarkemmin siitä, miten onnistuimme haasteessa, kuinka paljon luettuja sivuja lopulta kuun aikana kertyi ja mitä kirjoja lukupinoihimme eksyi. ELINA: Haasteen loppupuolella lukeminen tuntui monena iltana raskaalta pitkän päivän jälkeen. Sain kuin sainkin silti jokaisena iltana luettua 30 sivua. Muutamana iltana jouduin kyllä ottamaan käyttöön tehokeinoksi runojen lukemisen, jotta sain vaaditun sivumäärän täytettyä. Runoja lukemalla kun 30 sivua tulee pikaisesti luettua ja näin pääsin ajoissa vielä yöpuulle. Haasteen loppupuolella sain luettua loppuun keskeneräiset Jenni Sarraksen Tavarataidot ja Sophie Hannahin Suljetun arkun . Lisäksi tosiaan luin Aila Meriluodon runokirjoja sekä Khaled Hosseinin Meren rukouksen . Useamman lyhyen kirjan vuoksi lopullinen lukusaldo olikin peräti seitsemän kirjaa. Helmet-lukuhaaste tosin ei edennyt ihan niin vauhdikkaasti kuin olisin toivonut, sillä

Nuorena nukkunut on Nobel-voittaja Sillanpään kenties kuuluisin teos, joka oli ilmestymisaikanaan pohjoismainen ilmiö. Luin teoksen jo elokuussa, mutta syksyn edetessä muut teokset ovat ehtineet kirjoituslistalle syystä ja toisesta ensin: onneksi olin kirjoittanut muistiinpanot valmiiksi. 😊 Luin juuri tätä ennen Maailmankirkkaalle laidalle , joka oli niin suuri innoittaja, että tartuin tähän teokseen sen jälkeen hieman epäillen. Alku oli hidas, mutta erityisesti elokuun lukumaratonin aikana pääsin romaaniin, sen maailmaan ja tuntoihin todella sisään. Nuorena nukkunut on häviävän suvun kuvaus, joka jaksottuu kahteen osaan. Ensimmäisessä kuvataan maalaiskartanon pojan Kustaa Salmeluksen elämän kuvauksella. Nuorena miehenä Salmelus rakastuu kartanon keittiöpiikaan, jonka hän vie ensin aviottomana sänkyynsä ja lopulta avioon. Nuoruuden huuman ja rakkauden odotukset kääntyvät kuitenkin alamäkeen, kun kevyeen hullaantumiseen pohjautuva suhde käykin todelliseksi kaikessa latteud

Jessica Townsendin nuorten fantasiasarjan toinen osa Meinioseppä - Morriganin kutsumus jatkaa Morriganin koetusten tarinaa. Luin ensimmäisen osan  loppukesästä ja halusin heti jatkaa tähän toiseen osaan. Tarina on aikuisellekin lukijalle koukuttava ja tuore, vaikka kuten Morriganin koetuksista kirjoittaessani totesin - yhtymäkohtia Harry Potter -sarjaan löytyy runsaasti. Morriganin kutsumus oli jopa hitusen parempi kuin ensimmäinen osa. Johtuiko sitten kenties siitä, että tuttuun maailmaan oli helppoa ja mukavaa palata. Niin tai näin, nautin kirjan reippaasti etenevästä juonesta ja kutkuttavista käänteistä. Morrigan on saanut tietää olevansa itse meinioseppä ja nyt hän aloittaa koulutyönsä tunnetussa Meineikkaassa Seurassa. Kaikki ei kuitenkaan suju kuten pitäisi. Morrigan laitetaan arkisten asioiden osastolle ja hän saa suoritettavakseen vain kaksi kurssia, joista toista pitää ikivanha ja tylsä professori, jonka mielestä Morrigan ja kaikki meiniosepät ovat pahuuden ilmen