Voi vitsit mitä juuri luin. Anni Kytömäen viime vuoden Finlandia-voittaja Margaritasta sukeutui nopeasti vuoden tähän saakka paras lukukokemus. Tartuin kirjaan väsyneenä ja epäilin, josko pitkistä kuvauksista tulisi minulle liian raskaita, mutta olin pahasti väärässä. Kytömäen kerronta nappasi mukaan virtaansa ja sulkee lukijan syleilyynsä. ”Leijun virrassa kuin tähtitaivaalla, joki on yhtä pimeä ja suuri. Avaan silmät ja katson avaruuden sumeaa hyökyä. Joki tanssittaa minua, hyräilee ja nauraa kuin olisi saanut minut takaisin, vaikka en muista sen sylissä ennen uinuneeni.” (s. 33) Romaanissa on useampi kertoja, mutta päähenkilö on Senni Margarita Sarakorpi, joka toimii kesäisin Kankariston kylpylässä hierojana sodassa kuolleen isänsä jalanjäljissä. Romaani sijoittuu sotien jälkeisiin vuosiin 50-luvulle. Uuden kesän kurkotellessa jo käsiään uudet vieraat saapuvat ja Senni valmistautuu työhön aavistamatta, miten kesä muuttaisi hänen elämäänsä. Vieraiden keskuudessa on nimittäin...