Paljon melua kirjoista

  Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita (jatkossa Auringonsäteitä ) jatkaa Jenny Colganin leipomosarjaa, mutta jää ensimmäisestä osasta jälkeen pahasti. Tässä toisessa osassa ei tapahdu juurikaan mitään: siitä on vasta muutama kuukausi, kun kuuntelin sen, ja olen jo unohtanut, mitä kirjassa oikein tapahtuukaan. Kirjotus jää liian verkkaiseksi ja tapahtumat mielenkiinnottomiksi. Sarjan ensimmäisessä osassa päähenkilö Polly Waterford muuttaa cornwallilaiselle saarelle, jossa ystävystyy pienen paikallisen yhteisön kanssa ja alkaa pitää artesaanileipomoa. Leipomosta tulee äärettömän suosittu ja lukijallekin kyllä herahtaa ihan vesi kielelle. Leipomokohtaukset ovatkin kirjan parhaita. Auringonsäteissä Polly asustaa ostamassaan majakassa mehiläistenhoitajapoikaystävä Hucklen sekä lemmikkilunni Niilon kanssa. Rahahuolia riittää, joten Huckle lähtee kotitilalleen Yhdysvaltoihin tienaamaan vähän ylimääräistä, sillä hänen hulttioveljensä on jättänyt sekä tilan että tyttöystävän...

Jos joku osaa kirjoittaa kutsuvasti siitä, miten elämänsä suunnan voi muuttaa milloin vain – erityisesti muuttamalla pienelle paikkakunnalle, varsinkin Skotlantiin – se on Jenny Colgan. Rakkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja on itsenäinen jatko-osa Colganin kirjalle Uusialukuja ja onnellisia loppuja sekä siten osa Kirjakauppa Skotlannissa -sarjaa. Raikkaiden tuulien päähenkilö on yksinhuoltaja Zoe, joka joutuu pakenemaan Lontoon kovia hintoja ja nousevia vuokria, eikä pojan isä juuri auta etsiskellessään itseään ja uusia naisia milloin mistäkin maailmankolkasta. Niinpä, kun Zoelle tarjoutuu mahdollisuus lähteä Skotlantiin hoitamaan erään kartanon kauhukakaroita sekä samalla pitämään pystyssä Ninan (johon tutustuttiin edellisessä osassa) kirja-autoa Ninan ollessa vanhempainvapaalla. Lähtiessään matkaan Zoe on vähintäänkin skeptinen. Kartano on kuin suoraan Kotiopettajattaren romaanista , ja siellä asuvan yksinhuoltajamiehen vaimo on hänkin sopivasti kadonnut. Näin ollen Ra...

Kirjoitin viimeksi aivan päinvastaisesta kirjasta eli Nadia Muradin Viimeisestä tytöstä , joten laitetaanpa tähän väliin hyvänmielen tarina. Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua (jatkossa Majakanvaloa ) on kertomus uusista aluista ja unelmiensa toteuttamisesta, kun ja missä sitä vähiten odottaa. Elina kirjoitti Majakanvalosta jo aiemmin. Päähenkilö Polly kokenut konkurssin ja eron, ja vähävaraisena hän muuttaa pieneen Mont Polbearnen saareen, jossa hän pistää ränsistyneen vuokratalonsa uuteen uskoon ja jatkaa rakasta leipomisharrastustaan. Pollyn leipomukset ovat suuressa suosiossa, ja hän saa paljoa uusia ystäviä, joista merkityksettömimpiä eivät suinkaan ole komea kalastaja Tarnie sekä menneisyydestään hiljainen, sydänsuruinen amerikkalaismies Huckle, joka hoitaa alueella mehiläisiä. Kylän kyyninen leipomonpitäjä Gillian ei puolestaan lainkaan arvosta Pollyn leipää ja näkee tämän kilpailijana, kunnes jonkinlainen rauha saavutetaan – mutta siitä en spoilaa lisää. Minulla ...