Delia Owensin esikoisteos Suon villi laulu on aika huikea elämys – se on samaan aikaan rakkaustarina, suurten teemojen kasvukertomus ja dekkari sekä ylistys suon monimuotoiselle luonn olle. Suuren hypen saanut romaani on nopealukuinen ja lumoava, mutta olisin silti odottanut siltä hieman enemmän. Suon villi laulu alkoi kiinnostaa minua ensisijaisesti, koska sitä rummutettiin niin sosiaalisessa mediassa kuin Hesarissakin, joten syyskuun alussa marssin kirjakauppaan ostoksille. Ainakin syyskuun alussa vaivannut lukujumi lähti tämän romaanin myötä, sillä uppouduin heti tarinan maailmaan ja iltaisin oikein odotin, että pääsen vihdoin tarttumaan Suon villiin lauluun . Romaanin alussa jo näytti, että tästä tulisi vuoden paras lukukokemus, mutta ihan siihen romaani ei lopulta yltänyt, vaikka hyvä olikin. Suon villi laulu kertoo pohjoiscarolinalaisen kylän Barkley Coven liepeillä marskimaan reunalla asuvasta Kyasta. Kyan isä pakenee sotatraumojaan juomalla ja lyömällä, äiti päättää eräänä päi