Heinäkuu oli täynnä lokoisaa nojatuolimatkailua ja tämän romaanin parissa pääsin taas Italian Venetsiaan oppaanani ihana Guido Brunetti. Donna Leonin dekkarit ovat juuri sopivaa kesäluettavaa ja aina jokunen tulee kesän aikana luettua, nyt siis tämä Nuoruuden lähde, jonka löysin alkukesästä Suomalaisen kirjakaupan alesta.
Nuoruuden lähteessä Leonin päähenkilö komisario Guido Brunetti on puolisonsa Paolan ja tämän äidin pyynnöstä hienoilla illalliskutsuilla, joita emännöi kreivitär Lando-Continui. Tällä on asiaa Brunettille - hän tahtoisi tämän tutkivan pojantyttärensä Manuelan viisitoista vuotta aiemmin tapahtunutta onnettomuutta, sillä hän on alkanut pohtia oliko kyseessä onnettomuus. Tuolloin teini-ikäinen Manuela on tönäisty kanavaan ja pelastettu täpärästi hukkumiselta, vaikkakin tuo onnettomuus aiheutti hänelle vakavia vaurioita eikä hän pysty muistamaan siitä mitään. Brunetti alkaa tutkia tapausta ja saa onnekseen avukseen hevosista kiinnostuneen komisario Claudia Griffonin, sillä tapauksen tutkiminen vie heidät myös hevostallille, jossa Manuela viihtyi ennen onnettomuuttaan.
Vaikka Leonin romaanit ovat monesti tapaustensa puolesta synkkiä, on niissä kuitenkin myös paljon sellaista cozy crime -meininkiä, jottei niistä voisi olla pitämättä. Tässäkin romaanissa tapaus on varsin synkkä - Brunettin (ja lukijan) käy sääli Manuelaa, joka on syösty kanavaan ja on sen vuoksi jämähtänyt seitsenvuotiaan lapsen kehitystasolle. Kolmikymppinen ei ole päässyt elämään sitä elämää, jota hänen olisi pitänyt ja jota isoäiti olisi hänelle myös toivonut.
Leon kuvaa viehättävästi Venetsiaa ja Brunettin seikkailuja luettuani tekisi mieli varata matka Italiaan näkemään tuo veden ympäröimä kaupunki. Venetsian erikoislaatuinen luonne tulee romaaneissa aina hyvin esille - niin tässäkin. Komisariot liikkuvat kaupungissa ketterästi jalkaisin siltojen yli tai vaporettoilla vesitse. Väliin vesi nousee kaupungissa - puhutaan aqcua altasta, nousevasta tulvavedestä. Leon kirjoittaa englanniksi, mutta suomennokseen on jätetty mainiosti muutamia italiankielisiä termejä, vaikka valitettavasti joiltakin osin suomennoksessakin olisi ollut parantamisen varaa.
Italialainen kulttuuri hyvien ja huonojen puoliensa kera tulee romaaneissa esiin monesti. Virastoista on turha odotella vastauksia aivan heti. Brunetti luottaakin sihteeri signorina Elettran löytävän vastaukset nopeammin jotakin hieman laitonta kautta kuin odottamalla virallista reittiä myöden tulevista tuloksista. Kuitenkin Brunettin Italiaan Argentiinasta palannut ystävä Lolo sanoo, että Argentiinaan verrattuna Italia on kuin Sveitsi (tai Norja tai Ruotsi tai Suomi).
Ennen kaikkea parasta nojatuolimatkailua on lukea Brunettin perheen ruokahetkistä ja Paolan valmistamista herkkuaterioista, joita kuvataan antoisasti. Kyllä oli taas vesi kielellä monessa kohtaa, kun puhuttiin ihanista pasta-annoksista tai kahvikupposista lähibaarissa. Italialainen ruokakulttuuri on kerrassaan ihanaa ja ihan vaan näin luettunakin.
Suosittelen siis lämpimästi matkaa Venetsiaan Guido Brunettin parissa, siihen passaa varmasti mikä vain tämän sarjan osista, joita on suomennettukin jo reippaasti yli kaksikymmentä. Itsellänikin on muutama osa taas odottamassa lukemista.
Helmetin lukuhaasteessa Nuoruuden lähde sopii kohtiin: 7. kirjassa rikotaan lakia, 9. kirjassa kohdataan pelkoja, 24. kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa ja 41. kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan.
Donna Leon: Nuoruuden lähde. Otava 2018. 301 sivua. Suomentanut: Kaijamari Sivill. Alkuteos: The Waters of Eternal Youth. 2016.
Kommentit
Lähetä kommentti