Sarah Winman: Merenneidon vuosi

 

En aivan osaa päättää, mitä meiltä olen Sarah Winmanin Merenneidon vuodesta. Yhtäältä se oli maaginen sekä elämänmyönteinen ja -tuoksuinen romaani, mutta toisaalta myös täynnä ikävää ja surua, joihin en ollut kuvauksen perusteella varustautunut. Minulla on itse asiassa kirjoitusjonossa kirjoja, jotka olen lukenut kesällä paljon ennen Merenneidon vuotta, mutta haluan kirjoittaa Winmanin kirjasta nyt heti loppukesän tunnelman ja sitä huokuvan kuvan vuoksi. 😊

Merenneidon vuoden keskiössä on Marvellous Ways, jonka äiti oli ainakin Marvellousin oman kuvauksen mukaan merenneito. Marvellous itse on 90 ja rapiat ja palaa nuoruutensa joen poukamaan vankkurilla. Marvellous on melkoinen nainen ikäisekseen, sillä hän käy pulahtelemassa joessa kuin merenneitoäitinsä konsanaan. Hän on kohdannut elämässään rakkauksia ja sydänsurua, ja nyt hän odottaa vielä jotain tapahtuvaksi, ennen kuin hänen aikansa koittaa.

Tämä jokin on entinen sotilas Drake, joka 40-luvun loppupuolella toisen maailmansodan jälkeen palaa lopulta kotimaahansa Iso-Britanniaan. Siellä hän tapaa lapsuutensa ihastuksen, mutta kohtaaminen ei pääty onnellisesti. Murheellinen Drake ajautuu veden mukana Marvellousin luo, ja parivaljakko rakentaa hiljalleen omintakeisen yhteyden ja rytmin. Marvellous antaa Draken asua muistojensa täyteisessä rantamökissä, sillä hän itse asustaa vankkureissa.

Arki rytmittyy omalla tavallaan, ja Marvellous kertoo elämästään. Tämä seikka tekee romaanista vähän vaikeasti seurattavan, sillä aika hyppii tasolta toiselle. Osasin tosin varautua tähän, sillä olin lukenut siitä kirjablogeista, eikä tämä lopulta haitannut lukukokemustani valtavasti. Pysyin aikatasoissa melko hyvin mukana.

Drake lopulta myös löytää eräällä tapaa Marvellousin äidin, minkä lisäksi Marvellous tekee muutamia tunnustuksia. Kaikki tämä yhdessä tuo naisen riekaleiseen elämään valoa ja täyttymystä. Iloa Marvellousin ja Draken elämään tuo myös pikkupaikkakunnalle muuttava ja sinne eloa tuova leipuri, jonka leipomusten kuvaukset ovat miltei romaanin parasta antia.

Voin allekirjoittaa sen, että Merenneidon vuosi on sikäli elämänmyönteinen romaani, että se tunnelmallaan ja päähenkilöidensä asenteella muistuttaa siitä, miten yksinkertaisista asioista ihminen voi elämässään nauttia. Ei tarvita kuin joki, luonto, raikasta ilmaa, tuoksuvaisia leipomuksia ja siemaus tuonenmarjaviiniä, niin elämän kauneuden ja maagisuuden voi tuntea. Romaani onkin täynnä myös maagisuutta: maaginen realismi näkyy enimmäkseen Marvellousin tarinoissa ja muutamien tapahtumien hämmästyttävyydessä. Magia on kätkeytynyt luontoon, arkeen, tunnelmaan ja kerrontaan: sitä ei läväytetä suoraan lukijan silmille.

Romaanin elämänmyönteisyys on kuitenkin haikeuden sävyttämää. Jokainen hahmoista on kokenut elämässään menetyksiä ja vastoinkäymisiä – kuka meistä ei olisi – mutta odottaessani selkeästi elämänmyönteisempää kerrontaa, tämä kaiken lävistävä haikeus yllätti minut. Mutta se toi romaaniin myös kauneutta.

Kuten mainittua, aikahypyt voivat tehdä romaanista vaikeasti seurattavan osalle lukijoista, minkä lisäksi vaikeutta lisäsivät mielestäni näkökulman epäselvät vaihdot. Myös juoni jäi mielestäni hieman hataraksi, ja Marvellousin tarinoista tai muistelmista useat olisi voinut tuoda esiin jo aiemmin romaanissa.

Juonen sijaan romaanin kerronta ja tunnelma valloittavat. Luin ensin Merenneidon vuotta vain iltalukemisena sängyssä, mikä tarkoittaa sitä, että silmien lupsuessa illalla unohdan seuraavaan aamun mennessä sen, mitä olen lukenut. Tästä syystä en päässyt aivan vauhtiin tässä romaanissa, sillä se ei ole paras vaihtoehto tällaiseen sänkylukemiseen. Lopulta tiivistin kuitenkin lukutahtia ja sain romaanin kerronnan kauneudesta enemmän otetta – tai sitten romaanin paras lumo on vasta sen loppupuolella. Jäin ainakin itse kaipaamaan joenrannan raikasta ilmaa sekä tilkkaa tuonenmarjaviiniä.

Lukuhaasteessa sijoitan Merenneidon vuoden kohtaan 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivontaan. Lisäksi se sopii kohtiin 25. Kirjassa ollaan saarella; 30. Kirjassa pelastetaan ihminen; 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla ja 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana.

Sarah Winman: Merenneidon vuosi. Tammi 2016. 313 sivua. Suom. Aleksi Milonoff. Alkuteos: The Year of Marvellous Ways (2015).