Paljon melua kirjoista

Helsingin kirjamessuja vietettiin viime viikonloppuna. Messut tekivät jälleen kävijäennätyksen , kuten miltei jokaisena viime vuotena, mikä on todistus tarinoiden voimasta ja antaa toivoa lukuharrastuksen tulevaisuudesta. Onnistuneista messuista todistaa myös se, että meillä on tällä kertaa paljon kuulumisia kerrottavanamme. Saimme messuille tänä vuonna bloggaajapassit Messukeskukselta, kiitos niistä. TORSTAI Elina: Torstai-iltana olimme töiden jälkeen Hannan kanssa yhdessä messuilla aina Messukeskuksen sulkemiseen saakka. Ensimmäisen keskustelun suhteen meillä kävi huono tuuri, sillä keskustelu olikin ranskaksi emmekä kumpikaan kieltä osaa. Suuntasimme pienen harhailun jälkeen lopulta kuuntelemaan keskustelua pukeutumisen historiasta. Keskustelemassa olivat  Säädyllistä ja säädytöntä -teoksen (SKS 2019) kirjoittajat Arja Turunen ja Anna Niiranen haastattelijanaan Jani Niipola. Lisäksi seurasimme hetken Niina Meron haastattelua. Meron esikoisromaani  Englantilainen romanssi

Lopotti on ikään kuin jatkoa Kinnusen esikoisromaanille Neljäntienristeys ( lue minun ja Elinan arvostelut), josta pidin paljon. Lopotti kuitenkin siirtyy sukupolven eteenpäin ja kertoo Neljäntienristeyksestä tutun homoseksuaalin Onnin ja hänen vaimonsa Lahjan tyttären – sokean Helenan – sekä heidän pojanpoikansa Tuomaksen tarinan. Aikatasot hyppivät, kun käydään vuorotellen läpi Helenan ja Tuomaksen lapsuutta ja aikuisuutta. Molempien elämät etenevä kronologisesti, mutta lukujen vuorottelu johtaa kronologioiden limittymiseen: Tuomaksen lapsuudessa voi nousta esiin tapahtumia, joista kerrotaan puolestaan Helenan aikuisuudessa. Molemmat saavat alkunsa eri vuosikymmenistä, mutta lopussa tarinat limittyvät. Tuomaksen elämä on toki alusta alkaen kietoutunut hänen tätiinsä Helenaan. Helena on sokea ja lähetetään sokeainkouluun Helsinkiin, jonne hän jaa asumaan. Elo yhdessä pikkuveljen kanssa on lapsena ollut rankkaa, kun vanhemmat – Lahja ja Onni, joka kärsii paitsi

Helsingin kirjamessut lähestyvät kovaa vauhtia, ja me ainakin odotamme niitä jo ihan täpinöissämme! Haluaisitko itsekin messuilemaan, mutta messulippu vielä uupuu? Postauksen lopussa on arvonta , josta voit voittaa messulipun. Mitä odotamme itse messuilta eniten? HANNA Kuten Lukulampun kirjamessutestikin kertoo, olen tiedonjanoinen kirjamessuvieras ja juoksen keskustelusta ja haastattelusta toiseen. Kun sopiva väli tulee, kiertelen messutarjouksia ja hypistelen niin uusia kirjoja kuin vanhoja opuksia antikvaarisilla messuilla. Välissä saatan käydä haukkaamassa jonkun herkkupalan tai siemaista viiniä Ruoka ja viini -messuilla. Mikä mainio yhdistelmä, että ne ovat samaan aikaan kirjamessujen kanssa! Odotan siis erityisesti kirjallisia keskusteluja, joita Messukeskus on tuolloin tulvillaan. Viime vuonna erityisesti Suomen kirjailijaliitto järjesti paljon kiinnostavia yleiskeskusteluja kirjallisuudesta, ja samoin näkyy olevan tänäkin vuonna, mutta kierrän usein kuuntelemassa

Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan  Gummerus 2019 540 sivua suom. Heli Naski Alkuteos: Horse Dancer Jojo Moyesin Kuinka painovoimaa uhmataan tuli luettua jo alkukesästä, mutta siitä kirjoittaminen jäi syksyyn asti. Ei sillä, etteikö kyseessä olisi ollut ihan miellyttävä romaani - en vain ehtinyt kirjoittaa siitä mitään. Lukukokemus oli hyvä, joskaan tämä ei ollut mielestäni parhain Moyesin romaaneista. Se taas ei liittynyt ehkä muuhun kuin romaanin hevosia käsittelevään aihepiiriin, itse kun en ole hevosista erityisen kiinnostunut.  Kuinka painovoimaa uhmataan kertoo 14-vuotiaasta Sarahista, joka asuu lontoolaisessa lähiössä ranskalaisen isoisänsä Henri Lachapellen kanssa. Hänen isoisänsä on ollut aikanaan taitava ratsastaja ja hän opettaa nyt myös Sarahia ratsastamaan. Sarahin elämä kuitenkin mullistuu kun hänen isoisänsä joutuu yllättäen sairaalaan ja Sarahin pitäisikin selvitä arjesta aivan yksin. Sarahin elämään astuu sattumalta asianajaja Natasha Macaul

Eowyn Ivey: Maail man kirkkaalle laidalle Bazar 2017 Suom. Marja Helanen 553 sivua Alkuteos: To the Bright Edge of the World . 2016. Eowyn Ivey on hyvää vauhtia kirimässä suosikkikirjailijoideni joukkoon. Vuonna 2017 bloggasin Iveyn esikoisteoksesta Lumilapsi , josta myös Elina bloggasi viimehuhtikuussa . Maailman kirkkaalle laidalle on yhtaikaa samankaltainen ja kuitenkin erilainen: Ivey onnistuu pitäytymään samaan aikaan tyylilleen uskollisena mutta tuomaan siihen jotain esikoisteoksesta poikkeavaa. Lumilapsen tavoin Maailman kirkkaalle laidalle sijoittuu Alaskaan, mutta tässä teoksessa hypätään ajassa hieman taaksepäin vuoteen 1885, jolloin Alaskassa oli vielä kartoittamia maita. Eversti Alan Foster lähtee pienellä joukolla kartoittamaan vaarallisen Wolverinejoen rantojen ja sen vuorien takaisia seutuja. Seurueeseen liittyy matkalla kullankaivajia aikana ennen kultakuumetta, ja lisäksi mukana on amerikkalaisten miesten lisäksi eräs ”intiaaninainen” eli A