Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella dystopia merkityt tekstit.

Jeff VanderMeer: Annihilation (Southern Reach #1)

Annihilation on kirja, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Tässä porukassa minä kuulun siihen positiiviseen päähän. Katsoin Annihilation -leffan, kun se tuli Netfilixiin, ja koska elokuva oli arvoituksineen niin erikoinen ja hämmentävä, pelkäsin kirjan olevan kovin vaikeaselkoinen. Onnekseni sain huomata, että näin ei ollut – hitaalla tempollaan Annihilation herättää ajatuksia ihmisen ja luonnon suhteesta. Kirja alkaa siitä, kun neljän naistutkijan joukko lähtee tutkimaan salaperäistä Aluetta X, joka on ilmestynyt maapallolle vuosia aiemmin ja joka levittäytyy vähitellen yhä pidemmälle. Sen arvoituksia tai alkuperää ei kuitenkaan ole saatu selvitettyä, vaikka metsään on lähetetty tutkimusrekikunta toisensa perään. Retkikuntien kohtalot ovat kaikki omilla tavoillaan eriskummallisia ja karmivia. Annihilationissa lukija seuraa nimetöntä päähenkilöä (itse asiassa ketään henkilöitä ei nimetä), joka on joukon biologi. Hän on sosiaalisesti hieman taitamaton mutta luonnosta äärimmäi...

Nathaniel Rich: Odds Against Tomorrow

Nathanie Richin lähitulevaisuuteen sijoittuva romaani Odds Against Tomorrow on dystopiakuvaus, joka alkaa ihan lupaavasti, mutta sen jälkeen lähtee vähän turhan omituisille raiteille minun makuuni. Romaani on perusviihdyttävää katastrofikirjallisuutta, mutta ei mikään maata mullistava teos. Lyhykäisyydessään Odds Against Tomorrow on kuvaus maailmasta, jossa katastrofitkin on kaupallistettu. Päähenkilö Mithcell on koko ikänsä stressannut ja pelännyt milloin mitäkin katastrofeja, ja selviytymiskeinoksi ahdistustaan vastaan hän on opetellut laskemaan eri tuhojen todennäköisyyksiä. Ainutlaatuinen kombo ahdistusta ja matemaattista neroutta on juuri se, mitä pieni mutta kasvava yritys FutureWorld kaipaa. Yritys hankkii rahansa laskemalla muille yrityksille niihin vaikuttavien katastrofien – kuten äärisääilmiöiden – todennäköisyyksiä ja vakuuttaa sitten yritykset näitä ilmiöitä vastaan. Eli jos yritys on vakuuttanut itsensä esimerkiksi kiinteistössään tapahtuvaa onnettomuutta vastaan, yri...

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Emmi Itärannan uusin teos Kuunpäivän kirjeet kuljettaa vuoteen 2168, dystopiaan, jossa Maa on kärsinyt ihmiskunnan tekojen jäljiltä niin pahasti, että sieltä halutaan pois. Pakolaiset ovat asuttaneet niin Kuun, Marsin kuin satelliittikaupungit sen ympärillä. Hanna luki romaanin jo sen ilmestyessä viime vuoden lopulla ja kehui sen sopivan niillekin, jotka eivät välitä scifistä. Hän olikin siinä ihan oikeassa, kannattaa lukea ensin hänen pitkä  postauksensa , koska viittaan siihen joitakin kertoja. Romaanin päähenkilö on Maasta lähtöisin oleva Lumi Salo, joka toimii parantajana. Hän kiertää pitkin aurinkokuntaa parantamassa sairaita ihmisiä viemällä heidät rituaalisesti henkimaailmaan kuin muinaiset šamaanit aikoinaan mukanaan henkieläimensä ilves (joka on kuollut jo aikaa sitten sukupuuttoon). Tarina alkaa siitä, kun Lumin puoliso etnobotanisti Sol katoaa hämmentävästi. Lumi lähtee hänen peräänsä ja jahtaa häntä pitkin planeettoja ja avaruutta. Solin katoaminen tuntuu liittyvän hämä...

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Emmi Itärannan kolmas romaani Kuunpäivän kirjeet tarjoaa erilaista ja uskottavaa scifiä niillekin, jotka eivät välttämättä scifistä perusta. Romaani ei ole dystopia vaan tulevaisuuskuvaus, jossa on mukana myös ripaus toivoa. Se, näkeekö kirjan maailman dystopiana, riippuu varmaan lukijasta: itselleni maailma, jossa maapallo on miltei romuttunut, vaikka ihmiskunta selviääkin, on eräänlainen dystopia – vaikkakin sieltä optimistisemmasta päästä. Itäranta ei petä. Kirjailijan kieli ja kerronta ovat tukahduttavan kauniita jälleen kerran. Siinä, missä koin Kudottujen kujien kaupungin kompastuvan omaan koukeroisuuteensa, Kuunpäivän kirjeet palaa Teemestarin kirjan säästeliämpään mutta silti herkistävään runollisuuteen. Runollisuus syntyy, kun sanoja – erityisesti verbejä – käytetään vertauskuvallisesti, mikä kutkuttelee jälleen omia sananystyröitä. "Missään muualla taivas ei ole samanlainen. Tiedän, että olet nähnyt taivaan Maan yllä, mutta vain valojen tahraaman. Toivon, että jo...

Helena Waris: Linnunsitoja (Hanna)

Helena Waris: Linnunsitoja ( Konetrilogia #1) Otava 2017 170 sivua Linnunsitoja on ensimmäinen osa Helena Wariksen Konetrilogiasta . Olen vuosien mittaan nauttinut Helena Wariksen teoksista äärettömän paljon, vaikka Vuori onkin ainoa teos, jonka olen arvioinut blogiimme. Linnunsitoja on dystooppinen nuortenromaani maailmasta/Suomesta, jossa ympäristö on tuhoutunut ja ihmiset elävät Koneiden armoilla – paitsi ne, haluavat erää erakkoina ja luopioina yhteiskunnan ulkopuolella. Päähenkilö Zemi on tällainen henkilö. Hän on työskennellyt eräässä Koneen kuilussa rikkaiden fetissiorjana (mielestäni hieman kulunut asetelma), ja romaani alkaa sillä, että hän on karkaamassa veljensä kanssa kapinallisten leiriin saaristoon. Veli kuitenkin jättäytyy matkasta viime hetkellä mutta lähettää mukaan ystävänsä Thomin, jota Zemi pitää alkuun melkoisena tylsimyksenä. Heidät lennätetään majakkasaarelle helikopterilla muiden tarvikkeiden mukana. Kapinalliset asuvat majakassa ja v...