Jeff VanderMeer: Annihilation (Southern Reach #1)

Annihilation on kirja, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Tässä porukassa minä kuulun siihen positiiviseen päähän. Katsoin Annihilation-leffan, kun se tuli Netfilixiin, ja koska elokuva oli arvoituksineen niin erikoinen ja hämmentävä, pelkäsin kirjan olevan kovin vaikeaselkoinen. Onnekseni sain huomata, että näin ei ollut – hitaalla tempollaan Annihilation herättää ajatuksia ihmisen ja luonnon suhteesta.

Kirja alkaa siitä, kun neljän naistutkijan joukko lähtee tutkimaan salaperäistä Aluetta X, joka on ilmestynyt maapallolle vuosia aiemmin ja joka levittäytyy vähitellen yhä pidemmälle. Sen arvoituksia tai alkuperää ei kuitenkaan ole saatu selvitettyä, vaikka metsään on lähetetty tutkimusrekikunta toisensa perään. Retkikuntien kohtalot ovat kaikki omilla tavoillaan eriskummallisia ja karmivia.

Annihilationissa lukija seuraa nimetöntä päähenkilöä (itse asiassa ketään henkilöitä ei nimetä), joka on joukon biologi. Hän on sosiaalisesti hieman taitamaton mutta luonnosta äärimmäisen kiinnostunut nuori nainen, jonka aviomies oli mukana edellisessä retkikunnassa ja palasi sieltä salamyhkäisesti ja muuttuneena miehenä. Aviomiehen mysteeriksi jäänyt kokemus on se kimmoke, joka vetää biologin alun alkaen mukaan tähän uhkarohkeaan reissuun.

Retkikunta löytää heti aluksi tornin, jota he alkavat tutkia. Päähenkilö ajattelee paikkaa ”tornina”, vaikka se johdattaa itse asiassa maan alle. Tässä ”tornissa” biologi hengittää vahingossa eräänlaisia hiukkasia, minkä seurauksena hän näkee totuuden. Psykologi on hypnoosin avulla saanut muut retkiuntalaiset näkemään, mitä haluaa, etteivät nämä säikähtäisi: tornin seinät ovat nimittäin jonkinlaista elävää organismia. Tästä lähtien torni kammottavuudessaan alkaa kiehtoa biologia: hän haluaa tietää loppumattomilta vaikuttavat portaat johdattavat.

Maanalaisen tornin lisäksi toinen kiintopiste romaanissa on majakka, jonka valo pyyhkii öisin. Maan alle kaivautuva torni ja taivaalle kurottava majakka ovat selkeästi toistensa vastinparit. Ne molemmat myös vetävät biologia puoleensa ja siksi niiden voi ajatella myös edustavan biologin kahta eri puolta – tai miksei jopa ihmisyyden kahta puolta. Kirjan moniselitteisyyden huomioon ottaen tämäkin on mustavalkoinen yksinkertaistus.

Elokuvassa ympäristö kuvataan henkilöiden viholliseksi, mutta kirjassa henkilöistä tulee vihollisia toisilleen. Luottamus kariseen, kun retkikunnan jäsenet vuorotellen haavoittuvat, kuolevat tai katoavat. Alue X ei niinkään tee heille mitään kuin he itse. Ihmisistä tulee eläimellisiä ja osa luontoa.

Annihilation on kertomus siitä, kuinka luonto lopulta voittaa.  Kuten tarinan biologin lapsena tarkkailemat lammikot, jotka täyttyivät hoitamattomina kaikenlaisesta elämästä, Alue X:n luonto valtaa ihmiset. Päähenkilö on näkevineen aiempia retkikuntalaisia vedessä uivien delfiinien silmässä tai kuulevinaan heidän äänensä lintujen laulussa. Alue peittää ihmisyyden lopulta alleen.

Annihilationin kieli on kuvailevaa mutta ei liian vaikeaselkoista. VanderMeer onnistuu kielen avulla hämmästyttävästi vangitsemaan sen absurdin ja kauhistuttavuudessaan eteerisen tunnelman, joka Alue X:ssä vallitsee. Kerronta ei missään nimessä etene nopeasti, vaan tilanteita pysähdytään tutkimaan rauhallisesti – kuitenkaan kuvailematta liian seikkaperäisesti. Itse pidin tästä tyylistä todella paljon.

Lisäksi kirja päättyi cliffhangeriin, ja olen kiinnostunut lukemaan, jatkuuko sama tarina seuraavassa osassa (tämähän on siis trilogia), vai onko cliffhanger ensimmäisen kirjan lopetus – tuon kyseisen retkikunnan lopetus – ja jääkö loppu lukijan mielikuvituksen varaan. En oikeastaan osaa edes päättää, kumpi olisi mielestäni parempi ratkaisu: minua kutkuttaa tietää, miten biologin käy, mutta toisaalta avoin lopetus toimisi tässä eriskummallisessa tarinassa mainiosti.

Lukuhaasteessa sijoitan Annihilationin kohtaan 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä. Lisäksi se sopisi kohtiin 1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa; 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan; 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan; 12. Kirjassa ollaan metsässä; 14. Kirja on osa kirjasarjaa; 16. Kirjassa eletään ilman sähköä; 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu; 34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa ja 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa.

Jeff VanderMeer: Annhilation (Southern Reach #1). Fourth Estate 2014. 195 sivua.