Ei varmastikaan ole helppoa lähteä kirjailijaksi, kun täytettävänä tai vertailuna ovat arvostetun ja rakastetun Nobelisti-isän suuret saappaat. Naomi Ishiguron novellikokoelma seisoo kuitenkin omilla jaloillaan ja on eroaa kerrontatyylitään tarpeeksi isästään Kazuosta (vaikka yhtäläisyyksiä on) riittävästi, jotta hänen oma äänensä kuuluu läpi. Vuonna 1992 syntynyt Naomi (puhun nyt poikkeuksellisesti molemmista kirjailijoista etunimellä, jotta erotan heidät toisistaan) kirjoittaa oman sukupolvensa kokemuksista lähtien. Kaikissa Escape Routesin (”Pakoreitit”) maagista realismia tihkuvissa novelleissa hahmot pyrkivät tavalla tai toisella pakenemaan jotain elämässään. Tyyli pysyy melko samanlaisena jokaisessa novellissa, vaikka ne eroavatkin toisistaan. Kokoelmassa on myös kolmeosainen novelli "Rat Catcher", joka on ripoteltu kokoelman alkupuolelle, keskellä ja loppuun. Se on novelleista myös ainoa, joka selkeästi irtaantuu maagisesta realismista suoraan sadun puolelle erä...