Paljon melua kirjoista

  Venetsiassa on helle ja komisario Guido Brunetti tuntee sulavansa kuumuudessa. Onneksi pian on edessä ihana loma vuoriston viileydessä perheen kera. Brunetti ehtiikin juuri junalla Pohjois-Italiaan, kun hän saa puhelun murhasta ja joutuu palaamaan pikimmiten takaisin Venetsiaan. Murhajutun lisäksi Brunettia työllistää Vianellon täti, joka on hurahtanut horoskooppeihin ja alkanut nostella suuria summia perheyhtiön tililtä. Klassinen poliisidekkari Leonin tyyliin on siis luvassa, kun tarttuu Uskon asiaan . Pidin tästä erityisen paljon, koska luin sitä juuri kun Suomeakin koetteli kunnon helleaalto ja tuntui ettei viileää paikkaa löytynyt mistään. Pystyin siis niin samastumaan Brunettin tuntemuksiin helteestä. Helteen kuvaus sopi siis vallitsevaan säätilaan kuin nenä päähän, ja itsekin aloin haaveilla matkasta (paitsi Venetsiaan myös) Italian vuoristoon. Matkakuumeelta ei tosin Brunetti-kirjoja lukiessa ikinä voi välttyä, niin ihanasti Leon kuvaa aina Venetsiaa ja etenkin italialaista p

En ole pitkään aikaan lukenut Haruki Murakamia, vaikka tuo japanilaiskirjailija on yksi suosikeistani. Olikin mukavaa lukea Murakamia pitkästä aikaa ja varsinkin tällaisessa vähän kevyemmässä muodossa – Miehiä ilman naisia on nimittäin suht lyhyt novellikokoelma, jonka novellit kuitenkin johdattelevat Murakamille tyypillisiin aiheisiin ja teemoihin. Pitkästä ja runsaasta tyylistä tunnettu Murakami toimii oikein hyvin siis myös novelleissa, joissa toki on hänelle tyypillistä tunnelmaa. Näissä romaaneissa pääosissa ovat nuoret miehet, jotka etsivät itseään (Tokiossa, väliin muuallakin). Toisinaan mukana on myös naishahmoja, välillä ei, mutta yhtä kaikki naiset ovat jättäneet oman leimansa miehiin. Kuten aina Murakamilla, on musiikki myös yhdessä pääosassa. Ensimmäiset kaksi novellia ovat nimiä myöden täyttä Beatlesia ( Drive my car & Yesterday ), mutta muissakin novelleissa musiikilla on oma sijansa. Drive my car -novellissa päähenkilö on miespuolinen näyttelijä, jonka vaimo on kuol

Jenny Colganin Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua on ihana kesäkirja leppoisiin hetkiin merenrannalla. Helppoa luettavaa, josta tulee hyvälle mielelle. Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua kertoo Polly Waterfordista, joka on juuri kokenut konkurssin ja eronnut puolisostaan. Hänellä ei ole varaa asua kaupungissa, joten hän päättää muuttaa suosiolla vähän kauemmas pohtimaan, mitä tekisi seuraavaksi. Hän löytää Cornwallista Mont Polbearnen, pienen vuorovesisaaren. Saarelle pääsee mantereelta silloin, kun vuorovesi ei ole täyttänyt pengertietä. Polly vuokraa pienen, rähjäisen asunnon merinäköalalla unohdetun leipomon yläkerrasta ja alkaa totutella elämään pienessä kylässä.  Polly huomaa enemmän kuin pian, ettei koko kylä suinkaan ota häntä avosylin vastaan. Hän törmää ystävällisiin kalastajiin, etunenässä laivan kapteeniin Tarnieen sekä hunajaa myyvään mehiläistarhuri Huckleen, joka on myös saarella paikkailemassa Amerikassa särkynyttä sydäntään. Pollyn vuokranantaja Gillian Manse s

  Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto tuli lukupiirin kautta jälleen vastaani. Olen lukenut romaanin kertaalleen joskus parikymppisenä eli varmaan lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Silloin se jäi mieleen hauskana kirjana, joka oli ehdottomasti Hornbyn parhain. Edelleen pidän sitä varmastikin Hornbyn parhaimpana, mutta muuten en enää ollut yhtä ihastunut kuin ensimmäisellä lukukerralla. Rob Fleming on 35-vuotias levykaupan pitäjä Lontoossa. Nykykontekstissa levykaupan pitäjän ymmärtää automaattisesti olevan roolissa, jossa sinnitellään. Sitä Rob oli kuitenkin jo 90-luvulle sijoittuvassa romaanissakin. Hänen tyttöystävänsä Laura on juuri lähtenyt ja Rob totuttelee taas elämään yksin. Onhan hänellä sentään levykauppansa ja ystävänsä siellä.  Uskollinen äänentoisto oli itselleni kirja, joka upposi kovasti juuri silloin parikymppisenä, mutta nyt en enää päässyt samalla tavalla sen maailmaan ja aikakin oli jo vähän ajanut levykauppojen ja äänitallenteiden ohitse. Nykyään kaikki musiikki tule

Jojo Moyesin Tähtien antaja oli ihana paluu suosikkikirjailijani pariin. Moyesilta viimeiseksi suomennettu  Yömusiikkia , josta vastikään kirjoitin, ei mielestäni kuulunut tuotannon parhaimmistoon, mutta Tähtien antaja taas oli ehtaa Moyesia. Rakkautta, surua ja ystävyyttä kiedottuna kauniisti kirjoitettuun historialliseen pakettiin. Tähtien antaja sijoittuu 1930-luvun Kentuckyyn. Englantilainen Alice on mennyt naimisiin amerikkalaisen Bennett Van Cleven kanssa, mutta avioliitto ei olekaan yhtä auvoinen, mitä hän oli odottanut. Pariskunta asuu samassa talossa Bennettin isän herra Van Cleven kanssa, joka ei jätä parille yhtään kahdenkeskistä hetkeä. Alice tuntee olonsa yksinäiseksi ja tukahdetuksi. Lähtö Englannista ei enää tunnukaan yhtä hyvältä idealta kuin aluksi, kun mielikuvat Amerikassa koittavasta vapaudesta eivät vastaa todellisuutta. Alice saa kuitenkin uuden alun, kun kylän kirjastoon etsitään ratsastavia kirjastonhoitajia viemään kirjoja myös syrjäkylille ja vuorille. Alic