Paljon melua kirjoista

Emmi Itärannan uusin teos Kuunpäivän kirjeet kuljettaa vuoteen 2168, dystopiaan, jossa Maa on kärsinyt ihmiskunnan tekojen jäljiltä niin pahasti, että sieltä halutaan pois. Pakolaiset ovat asuttaneet niin Kuun, Marsin kuin satelliittikaupungit sen ympärillä. Hanna luki romaanin jo sen ilmestyessä viime vuoden lopulla ja kehui sen sopivan niillekin, jotka eivät välitä scifistä. Hän olikin siinä ihan oikeassa, kannattaa lukea ensin hänen pitkä  postauksensa , koska viittaan siihen joitakin kertoja. Romaanin päähenkilö on Maasta lähtöisin oleva Lumi Salo, joka toimii parantajana. Hän kiertää pitkin aurinkokuntaa parantamassa sairaita ihmisiä viemällä heidät rituaalisesti henkimaailmaan kuin muinaiset šamaanit aikoinaan mukanaan henkieläimensä ilves (joka on kuollut jo aikaa sitten sukupuuttoon). Tarina alkaa siitä, kun Lumin puoliso etnobotanisti Sol katoaa hämmentävästi. Lumi lähtee hänen peräänsä ja jahtaa häntä pitkin planeettoja ja avaruutta. Solin katoaminen tuntuu liittyvän hämä...

Emmi Itärannan kolmas romaani Kuunpäivän kirjeet tarjoaa erilaista ja uskottavaa scifiä niillekin, jotka eivät välttämättä scifistä perusta. Romaani ei ole dystopia vaan tulevaisuuskuvaus, jossa on mukana myös ripaus toivoa. Se, näkeekö kirjan maailman dystopiana, riippuu varmaan lukijasta: itselleni maailma, jossa maapallo on miltei romuttunut, vaikka ihmiskunta selviääkin, on eräänlainen dystopia – vaikkakin sieltä optimistisemmasta päästä. Itäranta ei petä. Kirjailijan kieli ja kerronta ovat tukahduttavan kauniita jälleen kerran. Siinä, missä koin Kudottujen kujien kaupungin kompastuvan omaan koukeroisuuteensa, Kuunpäivän kirjeet palaa Teemestarin kirjan säästeliämpään mutta silti herkistävään runollisuuteen. Runollisuus syntyy, kun sanoja – erityisesti verbejä – käytetään vertauskuvallisesti, mikä kutkuttelee jälleen omia sananystyröitä. "Missään muualla taivas ei ole samanlainen. Tiedän, että olet nähnyt taivaan Maan yllä, mutta vain valojen tahraaman. Toivon, että jo...

Toissasyksynä luin Emmi Itärannan Teemestarin kirjan , johon ihastuin täysin. Itärannan tavassa kutoa kieltä on vain jotain niin kovin kiehtovaa ja lumoavaa, mikä vetoaa täysin minuun. Tästä syystä en aikaillut huomatessani Itärannan toisen kirjan myynnissä Helsingin kirjamessuilla viime vuonna. Kudottujen kujien kaupunki on kielellisesti ja kerronnallisesti nimensä veroinen monessa mielessä. En joutunut pettymään kaivatessani Itärannan runollista kielenkäyttöä, mutta osaltaan tämä sama runollisuus kääntyi ajoittain itseään vastaan peittäen juonen ja sen käänteet kauniiden sanankäänteiden alle. Osittain tähän saattoi vaikuttaa se, että luin kirjaa kiireisinä aikoina illalla väsyneenä eikä mieleni ollut kovinkaan vastaanottavainen symboliikalle. En voi silti väittää etteikö kieli olisi ollut kaunista ja lumoavaa tälläkin kertaa: sitä olisi voinut olla vain hitusen vähemmän. Teemestarin kirja sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, mutta Kudottujen kujien kaupunki sijoittuu sen...

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja Teos 2012 330 sivua Bloggajakollegani Hannan mielestä viime vuoden parhaaksi kirjaksi osoittautui Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja . Hannan arvion siivittämä päätin lukea tuon teoksen tänä vuonna Helmetin lukuhaasteen kohtaan 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja , koska sehän sopisi tuohon kohtaan vallan mainiosti. Kirjan luettuani tosin huomasin, että sopiihan se myös esimerkiksi kohtiin 1. kirjan kannessa on ihmiskasvot, 3. kirja sellaisesta kirjallisuudenlajista jota et yleensä lue ja 32. kirjan nimessä on ammatti . Teemestarin kirjassa nuori kahdeksantoistavuotias nainen Noria on valmistumassa teemestariksi isänsä jalanjäljissä. Teemestarin ammatti sisältää paljon salaisuuksia, joita ei kerrota muille kuin ammatin harjoittajille. Yksi niistä on salainen vesilähde tunturin luolastossa, josta tulee vettä teemestarin perheelle vesiputkea pitkin. Tämä on suurista suurin salaisuus aikakautena, jolloin makeaa vettä ei luonnon...

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja Teos 2012 265 sivua Olen miltei sanaton. Teemestarin kirjan lukemisesta olen haaveillut pitkään, ja kun sain sen lopulta käsiini kaverini kirjahyllystä – omaksikin vielä – oli kirja aukaistava lähes välittömästi. Kaikki, mitä kirjasta tiesin ja mitä siitä olin kuullut, ennusteli sitä, että tämä kirja olisi minua varten. Eivätkä vuorten huippuja hipovat odotukseni jääneet piiruakaan vajaiksi. Emmi Itärannan Teemestarin kirja sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa vesi – erityisesti makea vesi – on kortilla ja meret ovat nielaisseet isoja osia mantereista alleen. Muisto ja tieto menneisyydestä on kadonnut tai vain harvojen saatavilla, poissa tavallisten ihmisten mielistä. Armeija pitää jöötä kaikkialla – myös päähenkilö Norian kotikylässä. Noria on teemestarien sukua ja saanut oppia isältään. Teemestarit ovat veden vartijoita, ja romaani saakin alkusykäyksensä siitä, kun isä näyttää Norialle tunturin kätköissä sijaitsevan salai...