Paljon melua kirjoista

J.K. Rowling: Harry Potter and the Cursed Child Little Brown 2016 343 sivua Vuonna 2007 J.K. Rowling julkaisi viimeisen osan koko maailman villinneestä Harry Potter -sarjasta: Harry Potter and the Deathly Hallows , jonka itsekin noudin miltei lämpimänä painosta heti, kun se suinkin oli mahdollista. Romaanissa Harry Potter kumppaneineen viettää viimeistä vuottaan Tylypahkassa ja voittaa pimeyden lordi Voldemortin, tottakai. Tämä kaikki tuskin on kuitenkaan kellekään uutta informaatiota – kuten tuskin on sekään, että yhdeksän vuotta myöhemmin J.K. Rowling toi sankarit takaisin estradille näytesä Harry Potter and the Cursed Child . Tosin oikeammin sanottuna näytelmän ovat kirjoittaneet Jack Thorne ja Jack Thorne, mutta Rowlingilla on toki ollut sormensa pelissä tarinan kuljetuksessa. Sitten itse kirjaan: sain sen Elinalta hänen hyllynsiivouksensa jälkimainingeissa, mutta odotukseni eivät olleet korkealla, koska en ollut kuullut näytelmästä yhtäkään ylistävää sanaa...

John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child (parts one and two) (Based on an original new story by J. K. Rowling) Little, Brown 2016 343 sivua Kun ensimmäistä kertaa kuulin, että on tulossa kahdeksas Harry Potter -tarina, olin innoissani. Sittemmin selvisi, että tätä tarinaa ei ole kirjoittanut Rowling, vaikkakin se perustuu hänen luomaansa maailmaan. Sen takia en asiaa sen kummemmin enää seurannutkaan ja jopa kirjan julkaisupäivä vilahti vahingossa ohitseni. Kirja ehtikin myydä välissä jo loppuun, mutta lopulta sain oman kappaleeni. Seuraavaksi kirja jäi pitkäksi aikaa yöpöydälle, koska en lopulta uskaltanut sitä avata etten ainakaan pettyisi. Petyinkö sitten? En oikeastaan, vaikka ennakkoluuloni fanfictionin kaltaisesta tuotoksesta kävikin osittain toteen. Tekstistä tietysti paistoi koko ajan läpi ettei Rowling ole sitä kynäillyt. Näytelmämuoto tietysti vaikutti sekin luettavuuteen. Eihän tätä tekstiä ole tarkoitettu ainoastaan luettavaks...