Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika Tammi 2007 88 sivua Lohikäärmeen poika on Teemu Mannisen toinen runokokoelma. Olen lukenut kokoelman ensimmäisen kerran varmaan kymmenisen vuotta sitten, todennäköisesti aika pian sen ilmestymisen jälkeen ja muistan, että tuolloin kokoelma kolahti. Nyt satuin näkemään kokoelman kirjaston hyllyssä, nappasin sen mukaani enkä enää kymmenen vuoden jälkeen ollut ihan yhtä ihastunut. Kokoelman punaisena lankana lienee runouden itsensä tulkinta, mikä ilmenee tiuhoina viittauksina antiikin runouteen kuten pastoraaleihin, hymneihin ja elegioihin sekä muihin runouden lajeihin. Niihin on kuitenkin iloisesti yhdistelty nykymaailmaa kuten espoolaisia marketinhyllyjä pastoraalissa tai Indiana Jonesille omistettu elegia. Ylevää runoutta rinnastetaan myös teinien nettimaailman kieleen tai siihen mitä teinien internetkieli oli vuonna 2007. Nyt luettuna viittaukset teinien slangiin internetin chat-palstoilla tai foorumeilla tuntuvat hieman jo oman aikansa