Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika

Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika Tammi 2007 88 sivua Lohikäärmeen poika on Teemu Mannisen toinen runokokoelma. Olen lukenut kokoelman ensimmäisen kerran varmaan kymmenisen vuotta sitten, todennäköisesti aika pian sen ilmestymisen jälkeen ja muistan, että tuolloin kokoelma kolahti. Nyt satuin näkemään kokoelman kirjaston hyllyssä, nappasin sen mukaani enkä enää kymmenen vuoden jälkeen ollut ihan yhtä ihastunut. Kokoelman punaisena lankana lienee runouden itsensä tulkinta, mikä ilmenee tiuhoina viittauksina antiikin runouteen kuten pastoraaleihin, hymneihin ja elegioihin sekä muihin runouden lajeihin. Niihin on kuitenkin iloisesti yhdistelty nykymaailmaa kuten espoolaisia marketinhyllyjä pastoraalissa tai Indiana Jonesille omistettu elegia. Ylevää runoutta rinnastetaan myös teinien nettimaailman kieleen tai siihen mitä teinien internetkieli oli vuonna 2007. Nyt luettuna viittaukset teinien slangiin internetin chat-palstoilla tai foorumeilla tuntuvat hieman jo oman aikansa

Maureen "Marzi" Wilson: Introvert Doodles (Hanna)

Maureen "Marzi" Wilson: Introvert Doodles Adams Media 2016 176 sivua Introvert Doodles oli hauska synttärilahja, jonka sain vuosi sitten syntymäpäiväni kunniaksi. Lahjan motiivina oli – yllätys yllätys – se, että olen introvertti. Intorvert Doodles sisältää nimittäin yksittäisiä sarjakuvapätkiä tytöstä, joka nauttii enemmän omasta seurastaan kuin muiden. Kuten varmasti monet muutkin, samaistuin moniin näistä itseironiaa huokuvista sarjakuvista, mutta sarjakuvien välittämä viesti introverteista, heidän tavoistaan ja mielenliikutuksistaan ei aina ollut totuudenmukainen. Itsekin  –  miltei uhmaten teoksen antamaa kuvaa  –  lähden tänään mielihyvin ulos ystävieni kanssa, kuten monena muunakin lauantaina. Sarjakuvissa nousee kerta toisensa jälkeen esiin erittäin tuttu motiivi: päähenkilö nauttii paljon kirjoista, ja hänen lempiajanvietettään on käpertyä iltaisin kodin rauhaan hyvän kirjan kanssa – mieluusti karvaisen eläinystävän köllötellessä vieressä. Hän

Ian McEwan: Makeannälkä (Elina)

Ian McEwan: Makeannälkä Otava 2013 388 sivua suom. Juhani Lindholm alkuteos: Sweet Tooth . 2012. Serena Frome on valmistunut Cambridgesta 1970-luvulla ja rakastunut erääseen professoriinsa, jonka myötävaikutuksesta hänet palkataan MI5:n palvelukseen. Alkuun Serena saa tyytyä toimistotehtäviin, kunnes hänet otetaan mukaan salaiseen tehtävään nimeltään Makeannälkä. Hänet lähetetään erään kirjailijan, Tom Haleyn, luo pyytämään tätä mukaan projektiin. Vähitellen hän huomaa rakastuvansa Tomiin, mutta joutuvansa koko ajan valehtelemaan tälle kuka oikeasti on. Makeannälkä kuvaa lontoolaista arkea 70-luvulla viehättävästi, mutta päähenkilö Serena jää lukijalle hieman etäiseksi hahmoksi. Toki romaanin lopulla paljastuu ehkä miksi näin on, mutta välillä lukiessa tuntuu, ettei Serenan tunteista saa juurikaan kiinni. Hän on ensin kiintynyt yliopistolla tapaamaansa poikaan, sitten professoriin, pian jo MI5-työtoveriinsa Maxiin ja sitten Tomiin. Serena on päätynyt opiskelemaan matema

Viisi vuotta melua kirjoista

Tänään lukurauhan päivänä juhlistamme blogimme 5-vuotissynttäreitä, sillä 10.2.2014 kirjoitimme ensimmäisen blogitekstimme. Ensimmäisien julkaisujemme joukossa vastasimme liutaan kysymyksiä omien hyllyjemme kirjoilla (katso vanhat vastaukset täältä: Hanna ja Elina ). Nyt 5-vuotisen taipaleen kunniaksi vastaamme kysymyksiin kirjojen nimillä, joita olemme tämän viiden vuoden aikana lukeneet. Kaiken kaikkiaan blogin aloittaminen oli loistoidea. Saimme idean jouluisen glögin tuoksussa talvella 2013. Olimme molemmat vuoden sisään valmistuneet yliopistosta kirjallisuuden oppiaineesta, ja halusimme pistää vuosien aikana kerrytetyt opit hyödyksi rennolla tavalla. Tässä sitä edelleen ollaan. HANNA: Blogin pitäminen yhdessä on ollut mahtavaa. Lukeminen mielletään usein yksinäiseksi puurtamiseksi, mutta kun pohdimme ja koordinoimme julkaisuja yhdessä, tulee siitä yhteisöllistä puuhaa. On myös mahtavaa, että luemme Elinan kanssa pääasiassa melko erilaisia kirjoja, vaikka olemmekin mo

Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia. 70 suomalaista esikuvaa (Elina)

Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia. 70 suomalaista esikuvaa S&S 2018 155 sivua Elina Tuomen tietokirja Itsenäisiä naisia. 70 suomalaista esikuvaa esittelee nimensä mukaisesti 70 suomalaista naista eri aikakausilta.  Heitä ovat esimerkiksi Minna Canth, Alma, Tove Jansson, Helene Schjerfbeck, Sofi Oksanen, Armi Kuusela ja Ida Aalberg, muutamia mainitakseni. Kullekin naiselle on omistettu yksi aukeama, josta toisella sivulla on kuva ja toisella teksti. Naiset esitellään kirjassa syntymävuosiensa mukaan järjestyksessä siten, että nuorimmat aloittavat teoksen. Mielestäni teos on tältä osin järjestelmällinen ja helppolukuinen. Tosin jäin pohtimaan, miksi teoksen aloittavat 2000-luvun eivätkä 1800-luvun naiset. Teokseen valitut henkilöt ovat monilta osin vallan sopivia: löytyy niin kuvataiteilijoita, muusikoita, kirjailijoita, poliittisia vaikuttajia, näyttelijöitä, urheilijoita kuin yritysmaailman uranuurtajiakin. Kaikkinensa he ovat jollakin tapaa menestyneet omalla alallaan.

Tommi Kinnunen: Pintti (Elina)

Tommi Kinnunen: Pintti Wsoy 2018 291 sivua Joululahjaksi saamani Tommi Kinnusen kolmas romaani Pintti kertoo Tyynelän kolmen sisaruksen elämästä 1950-luvun alussa. Perhe asuu lasitehtaan varjossa. Sisarukset Jussi, Helmi ja Raili ovat kaikki tehtaalla töissä ja koko kylän elämä pyörii lasitehtaan ympärillä. Kolmenpäivänromaanissa jokaista sisarusta kuvataan yhden päivän ajan. Ensimmäisenä vuorossa on kesäkuussa 1949 Jussi, kolmikon vanhin, joka sairastaa kaatumatautia eli epilepsiaa. Häntä ei sen vuoksi huolita tehtaalla parempiin töihin vaan kierrätetään tekemässä sellaisia hommia, joihin hänen uskotaan pystyvän. Jussi tuntee olevansa erilainen kuin koko muu maailma, hän näkee yksityiskohdat selkeämmin ja erottaa kauneutta ja muotoja siellä missä muut eivät. Hänestä tuntuu hyvältä, kun Helmin mies Reko kuuntelee hänen löytämiään kauniita asioita. Kuitenkin Jussi on myös yksinäinen, koska häntä hyljeksitään tehtaalla ja sisaret saavat pitää hänen puoliaan. Toisena näkökul

Vuoden 2018 kirjasato

Tässä vielä lyhyt katsaus kirjavuoteemme 2018  ja muutama sananen vuoden 2019 lukemisista. Pisin luettu kirja vuonna 2018: ELINA:  J.K.Rowlingin  Harry Potter ja Feeniksin kilta . 1050 sivua. HANNA: Robert Jordanin Vaarojen taival . 501 sivua. Lyhyin luettu kirja vuonna 2018: HANNA: Mauri Kunnaksen Piitles . 77 sivua. ELINA: Jenni Haukion  Paitasi on pujahtanut ylleni.  59 sivua. Kirja, joka sai nauramaan: ELINA: Tuomas Kyrön  Mielensäpahoittaja HANNA: Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää Kirja joka itketti: HANNA:  Gail Honeymanin  Eleanorille kuuluu ihan hyvää ELINA:  J.K.Rowlingin  Harry Potter ja kuoleman varjelukset Ilahduttavin kirjaostos tai -lahja: ELINA: Jojo Moyesin Elä rohkeasti , jonka sain syntymäpäivälahjaksi. HANNA: Perinteisesti uusin Finlandia-voittaja eli Olli Jalosen Taivaanpallo ,  jonka sain äidiltä joululahjaksi ja joka on jo ehtinyt vuo