Klara ja aurinko on Kazuo Ishiguron tarkkanäköinen romaani ihmisyydestä, rakkaudesta ja ystävyydestä. Se esittää lukijalle eri tavoin kysymyksen, mistä alkavat ja mihin päättyvät ihmisyyden rajat. Taitavasta kerronnasta huolimatta en kuitenkaan nauttinut Klarasta ja auringosta yhtä paljon kuin aiemmin tänä vuonna lukemastani Ishiguron Pitkän päivän illasta , joka vei jalat alta. Klara ja aurinko sijoittuu tulevaisuuteen, jossa osa ihmisistä on muunneltuja ja siten taitavampia ja älykkäämpiä. Rivien välistä voi lukea, että muuntelu on vain rikkaiden puuhaa ja lisäksi melko uutta teknologiaa, sillä muunnellut ihmiset ovat kaikki teinejä. Vain varakkailla on myös varaa ostaa lapsilleen keinoystäviä eli tekoälyllä varustettuja androideja, jotka pitävät seuraa lapsille. Klara on tällainen keinoystävä, joka tarkkailee uteliaana maailmaa kaupan näyteikkunan ulkopuolella. Hän on monia kaltaisiaan tarkkanäköisempi ja kiinnostunut maailman ilmiöistä sekä keinoystävien ja lasten väli