Paljon melua kirjoista

Robert Jordan: Vaarojen taival ( Ajan pyörä #1) Karisto 2001 501 sivua Suom. Marja Sinkkonen Alkuteos: The Eye of the World . 1990. (Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1 – 23) Vaarojen taival aloittaa Robert Jordanin suositun ja miltei loppumattoman Ajan pyörä -fantasiasarjan. Häpeäkseni en ole aiemmin koskenutkaan saagaan, vaikka väitänkin olevani fantasian ystävä. Päätin siis nyt lopulta lukea tämän teoksen, vaikka aavistelinkin, että olen mahdollisesti kasvanut siitä ohi. Enkä valitettavasti ollut väärässä. Aloitin kirjan nimittäin joskus keväällä ja sain sen vasta nyt luettua loppuun, mikä harvoin on merkki siitä, että haluan vain säästellä lukunautintoa. Rand asuu isänsä kanssa lähellä Kaksvirran kylää, joka odottaa malttamattomana kevään juhlaa Bel Tineä: huhutaan, että paikalle saapuu myös leikari eli kiertelevän trubaduurin kaltainen hahmo. Bel Tinen ylle lankeaa kuitenkin synkkä varjo, kun trollokit – ihmisen kaltaiset, lihaa himoitsevat karva

Donald Spoto: Lumous Audrey Hepburnin elämä Ajatus kirjat 2009 336 sivua suom. Ruth Jakobson Alkuteos: Enchantment: The Life of Audrey Hepburn . 2006. Tänä vuonna aikeenani oli (taas) lukea mahdollisimman paljon omaan hyllyyn unohduksiin jääneitä kirjoja eli tuttavallisemmin "hyllynlämmittäjiä", joten olin tyytyväinen kun sain vielä näin vuoden loppumetreillä luettua tämän elämäkerran, joka on odotellut hetkeään jo lähes kymmenen vuotta.  Donald Spoto on kirjoittanut mielenkiintoisen kuvauksen elokuvatähti Audrey Hepburnin elämästä. Elämäkerta etenee kronologisesti ja luvut on nimetty vuosilukujen mukaan, joko muutamia vuosia kerrallaan ja uran tärkeimmissä kohdissa vuosi kerrallaan. Ihailin Audreyn elokuvia erityisesti juuri tuolloin kymmenen vuotta sitten, jolloin olen kirjan hankkinutkin. Silloin tuli katsottua ainakin Aamiainen Tiffanylla, Loma Roomassa, Funny Face ja My Fair Lady, joista useimmat taitavat löytyä myös omista dvd-kokoelmistani. Silti

Antoine de Saint-Exupéry: El Principito Mariner Books 2001 83 sivua Kääntänyt espanjaksi Bonifacio del Carril Alkuteos: Le Petit Prince . 1943 El Principito eli suomeksi Pikku Prinssi on vanha tuttu lastenkirja, jonka luin ensi kertaa suomeksikin vasta aikuisiällä. Alkuteos on kirjoitettu ranskaksi, mutta koska opiskelin joitakin vuosia sitten espanjaa, sain espanjalaiselta ystävältäni espanjankielisen version kirjasta. Lahja oli mainio, vaikka sainkin sen vasta nyt avattua ja luettua. Kyseessä on varsin filosofinen lastenkirja, jossa aavikolle koneella haaksirikkoutunut kertoja tapaa toiselta planeetalta/tähdeltä tulleen pikku prinssin. Prinssi kertoo olevansa kotoisin pikkiriikkiseltä planeetalta, jossa hän hoitaa harmittoman pieniä tulivuoria (joista yksi tosin on epäaktiivinen). Hän hoitaa myös ruusua, jolle hän omistaa elämänsä. Siitä huolimatta (ja piikikkään ruusun valituksista huolimatta) hän lähtee kuitenkin seikkailemaan ympäri universumia. Seikka

Stephen Hawking: Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa WSOY 2015 215 sivua Suom. Risto Varteva Alkuteos: The Universe in a Nuthshell. 2001. Huh. Tulipa luettua. Voin heti alkuun sanoa, että fysiikka on melko kaukana omasta mukavuusalueestani, mutta siitä huolimatta fysiikka ja maailmankaikkeus kiehtovat minua. Tämä kiinnostus on pitkälti saanut alkunsa aikuisiällä, ellei lasketa sitä, kun 12–13-vuotiaana haaveilin ryhtyväni tähtitieteilijäksi. Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa ei suinkaan ole tietokirjojen helpoimmasta päästä, vaikka onkin sitä varmasti omalla alallaan. Ovathan Hawking ja myös tämä nimenomainen teos palkittuja siitä, että ne ovat tuoneet fysiikan ja maailmankaikkeuden lait lähemmäksi tavallista pulliaista. Hawking on järjestänyt teoksensa siten, että ensimmäiset kaksi lukua (Suhteellisuuden lyhyt historia sekä Ajan muoto) ovat pakollista luettavaa, ennen kuin lukija etenee kirjan sivuilla. Näiden lukujen jälkeen lukuja saa selata siinä järjest

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta Gummerus 2017 447 sivua suom. Naski Heli Alkuteos: The Girl You Left Behind. 2012. Vuoden ollessa lopuillaan yritän vielä ehtiä kirjoittaa tämän vuoden puolella mahdollisimman monesta vuoden aikana lukemastani kirjasta. Vielä on nimittäin aika monesta bloggaamatta. Luin loppusyksystä peräti kolme Jojo Moyesin kirjaa. Näistä viimeisimpinä Ne, jotka ymmärtävät kauneutta, jonka luin lähinnä lukuhaastetta varten saadakseni täytettyä kohdan 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan . Tuohon kohtaan oli aluksi hankalaa keksiä itselleen mieluista luettavaa, mutta tämä osui ja upposi. En halunnut lukea mitään sotaromaania, joten lukuhaasteen facebook-sivuilta saatu vinkki kohtaan sopivasta chick litistä oli oiva valinta. Tarina kertoo ranskalaisen taidemaalarin Edouard Lefevren vaimosta Sophiesta. Edouard joutuu rintamalle ensimmäisessä maailmansodassa ja Sophie puolestaan palaa Pariisista kotikyläänsä pyörittämään perhee

Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia Fabriikki Kustannus 2017 346 sivua Suom. Outi Hytönen Alkuteos: Islandil ei ole liblikaid . 2013 Arviossa jälleen teos, jota ei olisi tullut löydettyä ilman lukuhaastetta . Tästä syystä lukuhaaste onkin mitä mainioin keksintö, jota erittäin todennäköisesti jatkan ensi vuonnakin. Lukuhaasteen avulla todella haastaa itsensä lukemaan jotain uutta. Islannissa ei ole perhosia on virolaisen Kätlin Kaldmaan runollinen proosateos, joka sijoittuu takakansitekstiä lainaten “kirpeänkauniiseen Islantiin”. Se on sukupolvitarina. Alussa Gudrun ja Jónsi muuttavat Islantiin, mistä Jónsi on löytänyt heille sopivan kotipaikan. Maata riittää, sillä seudulla on huono maine ja huonot elinmahdollisuudet eikä siellä sen vuoksi asu kuin vanha Raudhollin Ragnhildur, joka on vanhan tietäjänaisen kaltainen hahmo. Gudrun ja Jónsi pistävät talon pystyyn, mutta levoton Jónsi lähtee merelle, mistä ei palaa kuin vuosien päästä. Välissä kylälle mu

J.K.Rowling: Harry Potter -sarja Tammi  Suom. Jaana Kapari-Jatta Sen sijaan, että olisin tässä syksyllä lukenut yöpöydällä keikkuvaa uusien kirjojen pinoa lyhyemmäksi, teki mieleni tarttua kirjahyllyn perukoilta tähän lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuun sarjaan, jota en ole moneen vuoteen kahlannut kokonaisuudessaan läpi. Jostakin syystä ajatus syksyisistä illoista Tylypahkan maailmassa tuntui pitkästä aikaa hyvältä idealta. Ja olihan se. Aloitin luku-urakan muistaakseni syyskuussa ja lopetin marraskuun puolella, jonka jälkeen katsoin vielä kaikki leffaversiotkin. Romaanisarja lienee sen verran tuttu, etten tässä postauksessa sen kummemmin lähde erittelemään juonikuvioita kaikista seitsemästä kirjasta. Olen aiemmin postannut mm. sarjan aloitusosasta Viisasten kivestä , Ihmeotuksista , pari vuotta sitten ilmestyneestä näytelmäversiosta  Harry Potter and the Cursed Child , josta myös  Hanna bloggasi vastikään .  Nostalgiaa ei tästä lukukokemuksesta puuttunut vaan jok

Essi Tammimaa: Isän kädestä Otava 2018 319 sivua Kuten Helsingin kirjamessuja käsittelevässä tekstissämme kuvasinkin, Isän kädestä päätyi hyllyyni messuhumun heräteostoksena, johon en ollut etukäteen juurikaan tutustunut. Tiesin teoksesta kuitenkin onneksi riittävästi, sillä muuten koko homma olisi saattanut tulla aikamoisena yllätyksenä.  Isän kädestä on nimittäin kertomus pari-kolmekymppisestä naisesta, joka tutkii normista poikkeavia seksuaalisuuttaan ja halujaan. Se kuvaa vavahduttavan todentuntuisesti sitä, miltä tuntuu haluta tulla kuristetuksi, lyödyksi, pakotetuksi, sidotuksi, alistetuksi, ja lopulta romaani saa jopa äärimmäisen tabun – insestin – muotoja, vaikka todellisuudessa kyse ei suinkaan ole insestistä. Romaani pyörii enimmäkseen päähenkilö Ruutin ja tämän kumppanin (lopulta aviomiehen) suhteen ympärillä. He tapaavat kuin kohtalon johdattamana baarissa, ja molempien halut käyvät sopivasti yksiin. Ruutin nälkä on kuitenkin suurempi: hän tarvitse