Antoine de Saint-Exupéry: El Principito
Mariner Books 2001
83 sivua
Kääntänyt espanjaksi Bonifacio del Carril
Alkuteos: Le Petit Prince. 1943
El Principito
eli suomeksi Pikku Prinssi on vanha
tuttu lastenkirja, jonka luin ensi kertaa suomeksikin vasta aikuisiällä.
Alkuteos on kirjoitettu ranskaksi, mutta koska opiskelin joitakin vuosia sitten
espanjaa, sain espanjalaiselta ystävältäni espanjankielisen version kirjasta.
Lahja oli mainio, vaikka sainkin sen vasta nyt avattua ja luettua.
Kyseessä on varsin filosofinen lastenkirja, jossa
aavikolle koneella haaksirikkoutunut kertoja tapaa toiselta
planeetalta/tähdeltä tulleen pikku prinssin. Prinssi kertoo olevansa kotoisin
pikkiriikkiseltä planeetalta, jossa hän hoitaa harmittoman pieniä tulivuoria
(joista yksi tosin on epäaktiivinen). Hän hoitaa myös ruusua, jolle hän omistaa
elämänsä. Siitä huolimatta (ja piikikkään ruusun valituksista huolimatta) hän
lähtee kuitenkin seikkailemaan ympäri universumia.
Seikkailullaan hän tapaa erilaisia hahmoja: esimerkiksi
juopon, neuvottelijan (joka haluaa omistaa kaikki tähdet), maantieteilijän
(joka ei itse matkusta ja vain odottaa jonkun saapuvan kertomaan hänelle, mitä
karttoihin pitäisi kirjata) sekä ketun, joka haluaa tulla kesytetyksi (’olla
kesytetty’ tarkoittaa olla erityinen kesyttäjälle ja päinvastoin).
Teoksen loppu on haikea, sillä kertoja ehtii jo kiintyä
Pikku Prinssiin, joka katoaa ja palaa omalle tähdelleen. Kertoja voi kuitenkin aina
katsoa tähtiin ja koska hän ei tiedä, mikä niistä on prinssin koti, voi
jokaisen tähden kuvitella olevan sitä. Siten kaikki tähdet nauravat hänen
kanssaan eikä kertoja ole yksin.
En muistanut teoksesta juuri muuta kuin ketun, joten oli
ihan hauskaa lukaista tämä uudelleen. Teoksen syvällinen filosofia oli sekin päässyt
unohtumaan, vaikka muistinkin Pikku
Prinssin olevan syvällisyydestään tunnettu.
Pikku Prinssi
pistää aikuisena miettimään sitä, mihin sitä elämänsä tuhlaa. Esimerkiksi
neuvottelija, joka haluaa omistaa tähdet, joista saisi myydessä rahaa ja ostaa taas
lisää tähtiä, on varmasti jokaiselle tuttu hahmo. Juoppo puolestaan juo
unohtaakseen sen, että juo. Kirja tuo yksinkertaisen selvänäköisesti esille
sen, kuinka hölmöjä me aikuiset loppupeleissä olemme. Ja kuinka helposti sitä
arki- ja työkiireiden keskellä saattaa tulla unohtaneeksi sen, mikä on kaikkein
tärkeintä: kuunnella sydäntään.
Näin ollen teos on osuva sekä lapsille että aikuisille
(muumien tavoin): teoksen tarina kiehtoo lapsia ja sen viisas sanoma saa
aikuisen kenties pohtimaan elämäänsä uudelleen. Klassikon asemaan se ei ole
siis noussut turhaan.
Teoksen lukeminen espanjaksi oli pieni haaste, sillä sen filosofinen
syvyys uhkasi välillä hukkua pelkän ymmärtämisen varjoon. Pikku Prinssi on siis samanaikaisesti helppo sekä haastava kirja
vieraan kielen harjoittamiseksi. Helppo se on sikäli, että se on lyhyt, ja sen
sanasto ja kerronta ovat suhteellisen yksinkertaisia. Kerrontatyyli sisältää esimerkiksi
paljon toistoa. Toisaalta se on haastava teos lukea, sillä filosofinen syvyys
kärsii, jos kieltä ja sen monitahoisuutta ei ymmärrä.
Lukuhaasteessa sijoitan El Principiton kohtaan 13.
Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa, sillä vaikka prinssi tapaa useita
hahmoja, tapaamiset ovat pikaisia ja pääasiallisesti kirjassa esiintyvät vain
prinssi ja kertoja. Lisäksi kirja sopii kohtiin 21. Kirja ei ole omalla
mukavuusalueellasi (koska luin sen vieraammalla kielellä); 24. Surullinen kirja
ja 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä.
Kommentit
Lähetä kommentti