Paljon melua kirjoista

  Pelattu elämä on ensimmäinen kirja, jonka luen Mazosilta, vaikka hänen monet aiemmatkin kirjansa ovat kutkuttaneet. En aivan täysin edes tiennyt mihin tartun, sillä tuli pienenä yllätyksenä, että Pelattu elämä onkin niin omakohtainen teos, vaikka Manzos kuljettaakin hyvin mukana myös yleistä analyysia. Mutta tietyssä mielessä koen, että aloitin väärästä kirjasta: lukemalla henkilökohtaisiakin asioita kirjoittajasta, jonka aiemmat teoksetkaan eivät ole vielä tuttua muuten kuin Pelit-lehden sivuilta. Manzos on Pelit-lehden pitkäaikainen avustaja ja kirjoittanut monta kirjaa, jotka käsittelevät pelejä. Manzosilla on tietämykseni mukaan – vaikka en hänen muita kirjojaan ole lukenutkaan – tavallista syväluotaavampi ja filosofisempi ote peleihin kuin toisilla. Mitä muuta voisikaan ajatella, joka on kirjoittanut kirjan siitä, miten pelit heijastelevat maailman suuria kysymyksiä ( Pelien äärettömät maailmat ). Ja sehän iskee suoraan tällaiseen pohdiskelijaan, joka näkee peleissä ki...

Tammikuun lukupiirikirjana luettu Catharina Ingelman-Sundbergin Kakkua, kiitos! tarjoilee viihdyttävää toimintaa, kun vanhainkodin asukkaat päättävät kohentaa olojaan ja suunnittelevat ryöstöretken. Juonivetoinen romaani on humoristinen ja nopealukuinen. Keinutuolikoplaksi myöhemmin nimetty palvelutalo Timantin asukkaista koostuva jengi on kyllästynyt siihen, että heille ei ole tarjolla mitään aktiviteetteja. Jengin pomo Märtha päättää, että nyt saa riittää, jotain on tehtävä. Hän päättelee, että vankilassakin on varmasti paremmat oltavat. Ei tarvita muuta kuin hyvä ryöstö, jotta pääsee vankilan hellään huomaan. Märtha, Stina, Anna-Greta, Nero ja Harava suunnittelevat kidnappaavansa taidemuseosta kaksi arvokasta teosta, ja ryöstö sujuukin yli odotusten, paitsi että yhtäkkiä hyvin piilotetut maalaukset ovat kadonneet – samoin käy puolelle lunnasrahoista. Poliisitkin vain lähinnä naureskelevat, kun porukka yrittää mennä asemalle tunnustamaan rikoksensa. Juonivetoisen romaanin ehdottomas...

Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia? Schildts & Söderströms 2013 361 sivua suom. Kaisa Kattelus Alkuteos: When will there be good news? 2008. Luin Kate Atkinsonin dekkarin jo kesäkuussa, mutta kuten jo aiemmin sanottua niin kirjoista postaaminen laahaa hieman jäljessä. Milloinhan pääsen kirjoittelemaan elokuussa luetuista kirjoista? Kate Atkinsonin Jackson Brodie -dekkareista olen kirjoittanut aiemminkin: Ihan tavallisena päivänä ja Kaikkein vähäpätöisin asia .  Tämän romaanin päähenkilö on edinburghilainen Joanna Hunter (os. Mason), joka on lapsena todistanut raakaa perhesurmaa. Myöhemmin hänestä on tullut hyvinmenestyvä lääkäri, vaimo ja äiti. Murhasta tuomittu Andrew Decker on nyt viimein kolmenkymmenen vuoden jälkeen vapautunut vankilasta, joten rikosylikomisario Louise Monroen täytyy tehdä visiitti Joannan luokse. Yllättäen Joanna katoaa pieni lapsensa mukanaan ja ainoa jonka mielestä tapauksessa on jotain omituista on perheen uusi lastenvaht...

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia Schildts & Söderströms 2013 389 sivua suom. Kaisa Kattelus Alkuteos: One Good Turn . 2006. Jackson Brodie on täällä taas. Edellinen bloggaukseni tästä dekkarisarjasta löytyy täältä ja nyt pääsin (viimeinkin) toisen osan pariin. Jackson on entinen poliisi ja yksityisetsivä, joka on kuitenkin nyt suuren perinnön saatuaan päättänyt jättää yksityisetsivänkin hommat ja keskittyä elämästä nauttimiseen. Hän on ostanut huvilan Ranskan maaseudulta ja viettää aikaansa niin siellä kuin tyttöystävänsä Julian luona. Julia on edellisestä osasta tuttu näyttelijä, joka ei halua vakiintua. Nyt hän on saanut näytelmäroolin Edinburghista, missä on meneillään festivaalit. Niinpä myös Jackson lähtee Edinburghiin. Eipä mene tietenkään kovin kauan kun Jackson on jo keskellä poliisitutkintaa ja hän löytää rannasta hukkuneen naisen ruumiin. Hän ei kuitenkaan onnistu kiskomaan naista kuiville ja tämän jälkeen ruumis häviää mystisesti. Poliisi k...

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille Schildts & Söderströms 2012 350 sivua Suom. Virpi Vainikainen Alkuteos: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children . 2011. Aloittaessani Neiti Peregrinen kotia eriskummallisille lapsille uskoin romaanin olevan pelottava sen synkästä kansikuvasta sekä pahaenteisestä takakansitekstistä johtuen. Teos myös alkoi pelottavasti, mutta melko pian pelottavat elementit saivat järkevän – tai pikemminkin fantasiavivahteisen aikamatkan kontekstissa järkevän – selityksen, ja niin tarinasta, jota olin luullut pelottavaksi, kehkeytyikin nuoren pojan seikkailutarina. Teini-ikäinen Jacob on aina tuntenut olevansa erilainen ja syrjitty ikäistensä keskuudessa, ja ainoa henkilö, jonka kanssa hän on tuntenut hengenheimolaisuutta, on hänen isoisänsä. Muu perhe pitää isoisää kuitenkin höpsähtäneenä vanhuksena, joka täyttää pojanpoikansa pään satuiluilla nuoruutensa lapsuudenkodista, eriskummallisista lapsista ja ...

Tove Jansson: Sommarboken Schildts & Söderströms 2014 / 1972, 1976 159 sivua Tämän vuoden kesä ei ole ollut ilmoiltaan ihanteellinen, mutta siitä huolimatta lukaisin Tove Janssonin Sommarbokenin ensi kertaa elämässäni. Olin toivonut voivani nauttia Janssonin sanailusta ja kirjailijan maalaamista tunnelmakuvista kauniin kesäisissä puistoissa mansikoita ja herneitä napostellen. Toisaalta, hyvä kirja vie mukaansa toisiin maailmoihin, satoi tai paistoi. Ja hyvä kirjahan Sommarboken on. Alkuun myönnänkin, että kaikki, mikä kirjassa minua vaivasi, liittyi enemmän siihen, että luin sen ruotsiksi, joka ei ole äidinkieleni, ja monet vivahteet menivät minulla sen vuoksi luultavastikin ohi.  Sommarboken kuvaa erästä kesää, jonka nuori äitinsä menettänyt Sophia sekä hänen isoäitinsä ja poissaoleva isänsä viettävät mökillään saaristossa. Kesän hiljalleen edetessä Sophia ja hänen isoäitinsä kiertelevät saarta, tutkivat sen luontoa, tarkkailevat ympäristöään ja puu...