Paljon melua kirjoista

Ylpeyttä ja ennakkoluuloa Bloomsburyn kirjakaupassa (jatkossa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ) on toinen osa Bloomsburyn kirjakauppa -sarjalle, jonka ensimmäisestä osasta Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa kirjoitin viime vuonna. Ylpeyttä ja ennakkoluuloa -kirjan päähenkilö on kirjakaupan hallinnollisen puolen ammattilainen Verity, joka mieluummin pysyttelee kaupan taka-alalla eikä ole myyntityössä. Verity on introvertti ja sinkku sekä täysin tyytyväinen tähän olotilaansa. Jotta hän saisi karistettua paritusintoiset kaverinsa pois niskastaan, hän on keksinyt mielikuvituspoikaystävän, joka joutuu sattumoisin jatkuvasti matkustamaan maailman merillä. Mutta pian valehtelu käy liian vaikeaksi ja Verity jättää poikaystävänsä – mutta kuvioihin astuukin kuin sattumalta ilmielävä Johnny, joka kaipaa puolestaan valetyttöystävää. Verity ja Johnny (joka on tietenkin äärimmäisen hyvännäköinen, menestynyt arkkitehti ja kaupan päälle vielä kiltti) tekevät sopimuksen, että käyvät kesän aikana m

Oi voi voi, Azkabanin vanki , minkä taas teit. Jos Viisastenkivi ja Salaisuuksien kammio sinetöivät hurahdukseni Potterereihin tällä uudella lukukerralla, niin Azkabanin vanki heitti minut sisälle, lukitsi oven ja viskasti avaimen pois jättäen minut aivan pyörälle päästäni keskelle Potterien taikamaailmaa. Azkabanin vanki oli nuoruudessani ehdottomasti suosikkini, ja uusi lukukerta vuosien jälkeen osoitti, että tämä seikka ei ole muuttunut mihinkään. Tätäkin lukiessani olin sairaana ja jouduin jättämän työmatkankin väliin, mikä harmitti vietävästi. Ja juuri se ainoa asia, joka sai nostettua mieleni maasta, oli nimenomaan Azkabanin vanki . Sairastaessa kun on aikaa, tulin ahmineeksi kirjan alle kahdessa päivässä. (Käy lukemassa Elinan fiilikset täältä. ) Katsaus lähihistoriaan Azkabanin vangissa esitellään suosikkihahmoja ja tuodaan Potterien maailma lähihistoria (tai tarkennettuna Harryn vanhempien aika) käsinkosketeltavaksi tavalla, jota ei aiemmin tehdä. Kirja alkaa

  Kuten viime viikoilla kirjoitin, aloitin Potterituudelleen nuoruusvuosien jälkeen , jolloin ne tuli luettua moneen, moneen kertaan. Ja kuten viimeksikin kirjoitin, on tämä lukukokemus ollut melkoinen kyyti (tällä hetkellä loppuvaiheessa Puoliverinen prinssi ). Luin Salaisuuksien kammion (sekä Azkabanin vangin ) sairastaessani kotona, joten ne humahtivat vauhdilla läpi. Siinä lieneekin yksi syy sille, että olen hurahtanut sarjaan nyt niin täysillä. Erityisesti näiden alkupään kirjojen kanssa sain niin kovan vauhdin päälle, etten millään malttaisi lopettaa ja samalla odotan kauhulla sitä, että kirjat loppuvat. Salaisuuksien kammio on käsittääkseni elokuvana ja kirjanakin monien suosikki – ainakin ollut. Näin Elinakin muisteli pari vuotta sitten. Itse aloitin Potterit siinä vaiheessa, kun neljäs kirja oli juuri julkaistu, joten Salaisuuksien kammion ohitti heti heittämällä Azkabanin vanki , joka on yhä suosikkejani. Mutta siitä sitten Azkabanin vangin kohdalla lisää. Kaikki

Tänään tulee 9 vuotta täyteen siitä päivästä, kun ensimmäistä kertaa aloitimme kirjabloggaamisen. Tuntuu uskomattomalta, että vuoden kuluttua tulee jo pyöreät kymmenen vuotta täyteen. Bloggaamisessa on ollut ilonsa ja surunsa, omat saavutuksensa ja haasteensa - näitä tulee reflektoitua yhä useammin, ja kenties luotaamme niitä joskus blogissakin. Synttäreiden kunniaksi käännämme katseen menneisiin vuosiin ja muistelemme vähän, mitkä ovatkaan olleet parhaita kirjoja matkan varrella. Ne, jotka ovat seuranneet blogiamme aktiivisesti tai pidempään, ehkä muistavat, että listaamme aina vuoden päätteeksi fiiliksiämme menneestä kirjavuodesta ja valitsemme vuoden lukusaldosta yhden parhaan kirjan (tai no, ehkä joskus on ollut vaikea rajata vain yhteen 😁). Tässäpä siis valikoidut parhaimmistot 9 vuoden ajalta. Listaukseen valikoimme yhden kirjan jokaiselta vuodelta sen perusteella, että molemmat ovat aikanaan vaikuttuneet/kirjoittaneet kirjasta tai kirja on yksinkertaisesti ollut jommankumnan mi