Paljon melua kirjoista

Jojo Moyes: Elä rohkeasti Gummerus 2018 502 sivua Suom. Heli Naski Alkuteos: Still Me Jojo Moyesin romaani  Kerro minulle jotain hyvää kertoo Louisa "Lou" Clarkin tarinan hänen ollessaan neliraajahalvautuneen Willin henkilökohtainen avustaja. Jatko-osa Jos olisit tässä oli ihan luettava, muttei yltänyt ihan ensimmäisen osan tasolle ja jäi harmittavasti vähän turhaksi väliosaksi. Sen sijaan sarjan päättävä Elä rohkeasti muistutti mieleeni ensimmäisen osan parhaat puolet olematta niin surumielinen kuin toinen osa. Tämän osan myötä tulin lukeneeksi muitakin Moyesin kirjoja ja ehdinkin jo kirjoittaa romaaneista Ne, jotka ymmärtävät kauneutta ja   Parillisia ja parittomia .  Elä rohkeasti alkaa asetelmasta, jossa Louisa on lähtenyt toteuttamaan unelmiaan New Yorkiin. Hän on saanut paikan rikkaan rouva Gopnikin seuraneitinä ja assistenttina. Rouva Gopnikin eli Agnesin miljonäärimies on kiinni töissään. Miehen tytär aiemmasta avioliitosta ja perheen henkilökunta suora

Olli Jalonen: Taivaanpallo Otava 2018 461 sivua Monet varmasti tietävätkin, että Jalosen Taivaanpallo on uusin Finlandia-voittaja vuodelta 2018. Sain sen perinteisesti joululahjaksi äidiltäni, ja tämähän piti tietenkin lukea heti, kun pystyin. En ole ennen lukenut Olli Jaloselta yhtäkään kirja – en edes hänen aiempaa Finlandia-voittajaansa Isäksi ja tyttäreksi. Oli siis jo korkea aikakin tarttua Jalosen tuotoksiin. Taivaanpallo Kuolleenpuun Anguksen tarina: se alkaa hänen ollessaan alle 10-vuotias, mutta suurin osa romaanista sijoittuu hänen 12–13-vuotisaikaansa. Hän asuu äitinsä ja siskonsa sekä molempien juuri synnyttämien poikien kanssa Saint Helenan saarella, joka kuuluu 1600-luvulla Englannille. Valistuksen aika sarastaa. Angus suorittaa tärkeää tehtävää, jonka saarella muutama vuosi sitten asustanut herra Halley on hänelle määrännyt. Päivisin Angus laskee lintuja, öisin hän merkitsee tähtien paikkoja. Angus on oppinut herra Halleylta numerot, pastorilta kir

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia Gummerus 2017 482 sivua suom. Heli Naski Alkuteos: The One Plus One . 2014. Jojo Moyesin romaani Parillisia ja parittomia oli ystävältäni lainassa minulla muistaakseni alkusyksystä ja se oli yksi vuoden mukavimpia lukukokemuksia, kuten oikeastaan kaikki Moyesilta lukemani romaanit olivat. Parillisia ja parittomia oli nopealukuinen ja hyvää mieltä tuova kirja olematta kuitenkaan liian kevyt tai liian raskas aiheiltaan. Romaanin päähenkilö on yksinhuoltajaäiti Jess Thomas, jonka perheeseen kuuluvat 10-vuotias tytär Tanzie, teini-ikäinen poikapuoli Nicky ja vanha koira Norman. Jessin aviomies on lähtenyt heidän luotaan ja jättänyt Jessin selviytymään porukan kanssa yksinään. Elättääkseen perheensä Jess käy sekä siivoamassa paikallisia merenrantahuviloita että on iltaisin tarjoilijana pubissa.  Matemaattisesti lahjakkaalle Tanzielle tarjotaan paikkaa paremmasta koulusta, mutta stipendin jälkeenkin lukukausimaksut saavat Jessin

Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina. Kypsyys - Vanhuus. Wsoy 2018 512 sivua suom. Helinä Kangas Alkuteos: Storia della bambina perduta . 2014. Minun osaltani viime vuoden kirjoista bloggaaminen jatkuu vielä jokusen hetken tämän vuoden puolelle. Yksi vuoden viimeisimpinä luetuista kirjoista osoittautui kuitenkin parhaimmaksi, joten aloitetaan sillä. Elena Ferranten neliosaisen Napoli-sarjan päätöskirja Kadonneen lapsen tarina oli odotettu ja se lunasti hienosti odotuksensa. Olen kirjoittanut myös sarjan aiemmista osista: Loistava ystäväni , Uuden nimen tarina ja  Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät .  Kadonneen lapsen tarina alkaa kutkuttavasta asetelmasta, johon edellinen romaani päättyi. Elena on jättänyt aviomiehensä Pietron ja pienet tyttärensä Deden ja Elsan ja lähtenyt nuoruuden ihastuksensa Ninon matkaan. Romaanin alku on mielestäni sen ainoa kompastuskivi. En päässyt missään kohtaa yli Elenan hölmöilystä Ninon suhteen enkä sulattanut hänen valintaansa. Tois

Mauri Kunnas: Piitles Otava 2012 77 sivua Noloa kyllä, sarjakuvaromaani meinasi kokonaan unohtua vuoden lukuhaasteesta. Joululomalla kävi onneksi tuuri, kun äkkäsin Mauri Kunnaksen Piitlesin vanhempieni hyllystä. Teos ei ole varsinaisesta ihan sitä ominta alaani, sillä en ole juurikaan tullut kuunnelleeksi Beatlesia, mutta sarjakuvaa oli silti melko kiinnostavaa lukea, sillä samat alkuvaikeudet koskevat varmasti monia eri artisteja. Piitles on lyhyt sarjakuvaromaani, joka kertoo tarinan Beatlesin alkutaipaleesta. Siinä kerrotaan pääjäsenten lapsuudet kronologisesti: Johnin, Paulin ja Georgen taustat kartoitetaan, mutta ns. väliaikaisjäsenet eli jäsenet, jotka eivät olleet osana lopullista kokoonpanoa, pidetään kauempana kerronnan keskiöstä. He siis roikkuvat mukana, mutta heidän taustojaan ja lapsuuttaan ei kuvata sen kummemmin. Beatlesin alku on hyvin samankaltainen kuin monen rokkibändin. Pojat opettelevat soittamaan (Elvis Presleyn ja muiden ajan suosikkien