Sanon heti alkuun, että Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous oli valitettavasti melkoinen pettymys. Koen, että Jonkmanin aie kirjassa on hyvä, mutta toteutus kääntyy itseään vastaan. Jonkman itse tunnustautuu kirjassa introvertiksi todeten, että ei tuntenut tätä puolta itsessään aiemmin elämässään, sillä nykykulttuuri pakotti hänet tavoittelemaan ekstroversiota (tämä on varmasti kulttuurisidonnainen asia – itselleni ei ole ikinä ollut lainkaan epäselvää, että olen introvertti, vaikka ympäröivä maailma ihannoisikin ekstroversiota). Tästä syystä Jonkman halusi kirjoittaa kirjan, jossa hän kumoaa introvertteihin kohdistuneita ennakkoluuloja ja kertoo, miksi introvertit ovat mielettömän hyviä työntekijöitä – tunnollisia, piilossa sosiaalisesti taitavia, älykkäitä, tarkkoja, kekseliäitä… Kaiken kaikkiaan Jonkman yhdistelee introversioon piirteitä, jotka eivät siihen kuulu – sekä hyvässä että pahassa. Esimerkiksi monet introvertit ovat varmasti tunnollisia ja ahkeria – k...