Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt (eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä) on lohduttava lukukokemus, jonka luin oikeaan aikaan. Tai kenties tälle teokselle tämä aika vain on oikea, sillä kuten Kolu asian ilmaisee: "- - jopa tällaisesta paatuneesta optimistista tuntuu toisinaan siltä, että elämme aivan poikkeuksellisen hulluja aikoja. Ihan kuin koko maailma olisi yhtäkkiä vain ottanut housut jalasta, huutanut trololoo ja päättänyt ryhtyä sekoilemaan oikein olan takaa." Hanna kirjoitti kirjasta alkuvuodesta , ja hän on listannut varsin tarkkanäköisesti mistä kaikesta teos puhuu (sillä se puhuu kovin monesta aihepiiristä, vaikkei sivumäärältään kovin pitkä olekaan). Eeva Kolu on tunnettu blogistaan ja muutenkin somekuvioistaan. Olen aikanaan lukenut jonkin verran Kolun blogia, ja pitänyt häntä varsin hyvänä kirjoittajana. Sama ajatus vahvistui hänen kirjansa parissa. Korkeintaan vähän väsynyt on helposti luettava, sillä se on kovin omakohtainen: samaa...