Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Marie Kondo: Konmari. Iloa säkenöivä järjestys (Elina)

Marie Kondo: Konmari, Iloa säkenöivä järjestys Bazar 2016 299 sivua Suom. Päivi Rekiaro Alkuteokset: Jinsei ga Tokimeko Katazuke no Maho 2 ja Irasuto de Tokimeku Katazuke no Maho . Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä  Spark Joy. An Illustrated Master Class on the Art of Organizing and Tidying up. Luen aika vähän tietokirjallisuutta, mutta nyt sattumalta luin peräkkäin kaksi tietokirjaa, jotka käsittelevät vieläpä vähän samaa aihettakin. Konmari-ilmiö lienee monelle jo tuttu: japanilainen siivousguru Marie Kondo on esitellyt tavaroiden karsimistekniikkaansa jo edellisessä kirjassaan Siivouksen elämänmullistava taika . Itse luin tuon ensimmäisen osan viime kesänä, joskaan en siitä blogiin ole kirjoittanut. Ensimmäinen osa oli mielestäni mielenkiintoinen ja siksipä halusin tutustua myös tähän seuraavaan. Marie Kondon järjestelytekniikka perustuu siihen, että tavarat käydään läpi ryhmittäin. Ensimmäinen läpikäytävä ryhmä on vaatteet ja ensimmäinen alaryhmä yläos

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi (Elina)

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi Atena 2013 300 sivua Kuulutko sinäkin siihen ryhmään, joka aamuisin tuijottaa sekaista vaatekaappia, josta pursuilee vaatteita joka suuntaan, lempipaita on pyykissä ja vaikka vaatevuoret meinaavat kaatua päälle niin mitään päällepantavaa ei ole koko kaapissa? Minä ainakin tunnustan kuuluvani. En lähde vaatekaupoille useinkaan siksi, että tarvitsen jotakin vaan siksi, että tekee mieli ostaa jotakin. Jos näen jossakin kaupassa kivan paidan, joka sopii päälle niin ostan sen miettimättä sen enempiä. Siksipä siellä vaatekaapissa onkin valloillaan aikamoinen kaaos eikä kaikkien vaatteiden seasta tosissaan ole helppoa löytää puettavaa. Hyvän mielen vaatekaappi oli hyvä herätys tälle hamsterille. Saramäen teos lähtee liikkeelle juurikin hänen omista lähtökohdistaan - siitä että hän itsekin on ostellut jatkuvasti uusia vaatteita. Saramäki jakaa monia omia kokemuksiaan ja tämän vuoksi hänen teokseensa on myös hyvin helppo samastua. Hän kertoo

Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus (Elina)

Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus Wsoy 2016 / 1975 Suom. Anna-Liisa Laine 297 sivua Alkuteos: By the Pricking of My Thumbs . 1968. Vuoden 2017 ensimmäinen luettu kirja oli Agatha Christietä, kuinkas muutenkaan. Aviopari Tommy ja Tuppence Beresford ovat viettämässä rauhallista perhe-elämää, mutta seikkailu tupsahtaa aivan nenän eteen... Tommyn Ada-täti viettää vanhuutensa päiviä Aurinkoharju-hoitolassa ja aviopari on siellä häntä tapaamassa. Tosin Ada-täti inhoaa Tuppencea eikä suostu häntä näkemään huoneessaan. (Varsin mainiosti kirjoitettu tuo Ada-tädin hahmo!) Tuppence päätyykin Tommya odotellessaan rupattelemaan erään herttaisen vanhan rouvan kanssa. Rouva höpöttää kuolleesta lapsesta ja takasta eikä Tuppence oikein ymmärrä hänen sanojaan. Seuraavalla kerralla vanhainkodissa vieraillessaan Tommy ja Tuppence joutuvat käymään läpi kuolleen Adan jäämistöä, mutta Tuppencea huolestuttaa, sillä omituinen rouva jonka kanssa hän on jutellut onkin hävinnyt v

Kirjavuosi 2016

Vuosi on vaihtunut uuteen, ja niinpä on aika luodata, mitä tulimme viime vuonna lukeneeksi. 2016 oli blogissamme harvinaisen hiljainen vuosi monista kiireistä johtuen, joten vauhdittaaksemme lukutahtiamme vuonna 2017 olemme päättäneet osallistua yhdessä Helmetin lukuhaasteeseen : 50 kirjan joukkoon mahtuu monta lukematonta helmeä omistakin hyllyistämme! Saattaapi olla, että myös Suomen itsenäisyyden juhlavuosi näkyy blogissamme tavalla tai toisella: mainitaanhan lukuhaasteessakin suomalainen klassikkokirja. ELINA: Vuonna 2016 tuli luettua ennätyksellisen vähän! Bloggailun suhteenkin taisin olla vähän laiska, sillä huomasin että monesta hyvästäkin kirjasta jäi kirjoittamatta blogiin. Koiranpennun hoitaminen vei myös energiaa eikä lukemiselle ollut aikaa yhtä paljon kuin aiemmin. Suurin osa luetuista kirjoista taisi olla joko uutuuksia tai kirjastolainoja, varsin vähän sain luettua omasta hyllystä löytyviä opuksia. Tulevana vuonna täytyykin käydä taas niiden kimppuun. Noin

Maria Turtschaninoff: Naondel (Hanna)

 Maria Turtschaninoff: Naondel. Punaisen luostarin kronikoita. 397 sivua Tammi 2016 Suom. Marja Kyrö Alkuteos: Naondel. Krönikor från det Röda Klostret. Viimeistä vuoden 2016 kirjoista viedään. Itse asiassa kirjoitin Naondelista jo aiemmin tekstin, joka kuitenkin mystisesti katosi jonnekin bittiviidakkoon, ja sen mukana kaikki muistiinpanonikin aiheesta häipyivät. Tämän vuoksi teksti saattaa tällä kertaa jäädä tavallista ja aiottua lyhemmäksi. Nuorten fantasiaromaani Naondel kertoo jo Turtschaninoffin aiemmassa teoksessa Maresissa esitellyn Punaisen luostarin syntytarinan. Naondelissa kerrotaan viiden naisen kertomus: heistä jokainen joutuu saman julman miehen vangiksi mutta jokaisella on oma taustansa ja heitä kohdellaan myös hyvin eri tavoin. Ensimmäinen naisista on Kabira, joka nuorena rakastuu kunnianhimoiseen visiirin poikaan Iskaniin ja tulee paljastaneeksi tälle vartioimansa pyhän lähteen Anjin salaisuuden. Iskan pettää Kabiran, imee voimaa Anj

Helen Fielding: Bridget Jones Vauvapäiväkirja (Elina)

Helen Fielding: Bridget Jones. Vauvapäiväkirja. Otava 2016 236 sivua Suom. Annika Eräpuro Alkuteos: Bridget Jones's Baby . 2016. Joululahjapaketista kuoriutui uusin Bridget Jones -romaani. Bridget on hahmo, jota yksinkertaisesti rakastin sarjan ensimmäisessä kahdessa kirjassa sekä elokuvaversioissa. Sarja ei tietenkään jatkunut 2000-luvun alussa sen pidemmälle eikä tämä uusi tuleminen Mad About the Boyn myötä tuntunut kovin oikealta. Tuossa romaanissahan Bridgetin aviomies Mark Darcy on kuollut ja Bridget jää yksinhuoltajaksi. Mad About the Boy  (josta olen muuten kovasti pohtinut miksei kirjan nimeä suomennettu?) olikin minulle pettymys, mutta onneksi tämä Vauvapäiväkirja on tyyliltään enemmän kuin vanhat Bridgetit. Kävin jo syksyllä leffateatterissa katsomassa tästä romaanista tehdyn elokuvan Bridget Jones's Baby , joka oli oikein hauska, vaikkakaan ei kaikilta osin samanlainen kuin kirja. Vauvapäiväkirja sijoittuu siis aikaan ennen Mad About the Boyn tapah

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Elina)

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa Bazar 2016 410 sivua suom. Maija Heikinheimo Alkuteos: Speaking from Among the Bones . 2013.  Vuoden 2016 lopulla nautiskelin vielä Alan Bradleyn uusimmasta Flavia-dekkarista ja olikin ihanaa palata taas de Lucen perheen maailmaan. Sarjan suomennokset ovat ehtineet jo viidenteen osaansa ja linkit arvioihini sarjan edellisistä osista löydät postauksen lopusta. Mikäli sarja ei ole vielä tuttu niin kannattaa tutustua ensin aiempien osien arvioihin, joissa enemmän taustatietoja. Tämä romaani oli taas taattua Flavia-laatua eli kaikkinensa varsin mainiota luettavaa. Innolla aina odotankin sarjan seuraavaa osaa ja suomennoksia on tullut varsin kiitettävää tahtia. Tällä kerralla koko Flavian perhe kipuilee, koska heidän kartanonsa Buckshaw on vararikossa ja se on jouduttu laittamaan myyntiin. Flavian isä rypee rahahuolissaan ja sisaruksetkin ovat apeita, mutta Flavialla kuitenkin riittää kiirettä eikä hän paljoa kotona ehdi kuin kävä

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (Elina)

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää Gummerus 2016 487 sivua Alkuteos: Me Before You . 2012. suom. Heli Naski Hyvää alkavaa vuotta minunkin puolestani! Useampikin viime vuonna luettu kirja on minulta postaamatta vielä blogiin, joten niistä tulossa ensin höpinää ennen kuin päästään tämän vuoden kirjoihin. Tämänkin romaanin taisin lukea itse asiassa jo lokakuussa, joten on korkea aika saada postaus viimein ulos! Näin ensin trailerin tästä  Kerro minulle jotain hyvää -romaaniin pohjautuvasta elokuvasta. Leffateatterin sijaan kävelin kirjakauppaan ja ostin kyseisen kirjan. Kirja sai hetken odotella lukupinossa vuoroaan, tosin avattuani sen ei mennyt kuin muutama ilta niin kirja oli luettu. Odotin höttöä ja romantiikkaa, mutta romaani antoi paljon enemmän. Tarinan päähenkilö on 26-vuotias Louisa Clarke, joka asuu englantilaisessa pikkukaupungissa perheensä luona. Hänet työllistänyt kahvila kuitenkin sulkee ovensa ja Louisa huomaa olevansa tilanteessa, jossa hän tarvitsee

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (Hanna)

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista Gummerus 2016 215 sivua Perinteisesti jouluna paketista paljastui viimeisin Finlandia-voittaja, joka vuonna 2016 oli Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista . Ehdin lukaista kirjan läpi jo välipäivinä vuoden 2016 puolella, mutta kirjoitus ehti vasta nyt blogivuoden 2017 ensimmäiseksi kirjoitukseksi, mikä onkin hyvä tapa aloittaa uusi vuosi. Akvarelleja Engelin kaupungista on nimensä mukaisesti romaani Carl Ludvig Engelistä, joka muutti perheineen vuonna 1816 Helsinkiin rakennuttamaan Suomen suurruhtinaskunnan tuoretta pääkaupunkia. Kirja on kirjoitettu yöpäiväkirjan muotoon, mikä rakenteena avaa Engelin tuntoja tarkemmin kuin kolmannen persoonan näkökulma. Muuttaessaan kylmään ja kaukaiseen pohjolaan Engel uhraa paljon uransa tähden, sillä niin maan kieli kuin suuri osa sen ihmisistäkin jäävät arkkitehdille tuntemattomiksi. Kaipuu kotikaupunkiin Berliiniin on suuri, ja erityisesti Engelin vaimo tuntee olons