Paljon melua kirjoista

Jukka Viikilän Taivaallinen vastaanotto on niitä kirjoja, joista voin näin jälkikäteen sanoa ymmärtäväni, miksi se voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2022, mutta joka ei ole lainkaan minun tyyppiseni kirja. Kirjan miltei kaoottinen moniäänisyys ja täysi kronologian puute jakavat varmasti mielipiteitä. En oikeastaan osaa tai edes voi kuvailla Taivaallisen vastaanoton juonta. Kirjan kantava perusjuonne ovat pätkät kirjailija Jan Holmin autofiktiivisestä teoksesta Taivaallinen vastaanotto . Jan Holm on Jukka Viikilän itsensä kuva, joten tässä leikitellään autofiktiolla (kirjailijan fiktiivinen teos sisältää merkittävässä määrin vaikutteita kirjailijan omasta elämästä) ja metafiktiolla (kirja kirjoista ja kirjoittamisesta). Jan Holmin teoksen pätkät on ripoteltu pitkin kirjaa ja niiden ydin on Jan Holmin sydänsairaudessa ja -leikkauksessa, mutta niissä sivutaan myös syrjähyppyä ja kirjailijuutta. Juju on siinä, että pätkät ovat kirjassa sikin sokin eli ne eivät ole missään krono

Tämä kirja on yksi esimerkki siitä, miksi ylipäätään luen, sillä se paljastaa minulle kulttuurin ja maailman, joka jäisi minulta muutoin kokematta. Leijapoika on afgaanisyntyisen Khaled Hosseinin kiitetty esikoisteos. Sen päähenkilö on minä-kertoja Amir, jonka lapsuudesta Afganistanissa kirja alkaa. Amir on rikkaan ja arvotetun miehen poika, mutta hänen paras ystävänsä – miltei veljensä, sillä ovathan pojat saman rinnan ruokkimia – on isän palvelijan poika Hassan. Amir ja Hassan juoksentelevat, leikkivät ja nauttivat elämästään Kabulissa. Syvästä yhteydestä huolimatta Amir ei ikinä suoraan myönnä, että hän ja Hassan ovat ystäviä. Onhan Hassan palvelija ja kaiken lisäksi kuuluu halveksittuun hazaravähemmistöön. Amir käy koulua, Hassan ei osaa lukea. Amirilla aukeaa edessään hieno tulevaisuus, Hassan pysyy vain palvelijana. Mutta tästä huolimatta Amir kokee, että hänen on kilpailtava Hassanin kanssa isänsä suosiosta, mikä varjostaa poikien ystävyyttä. Ja välillä Amir onkin Hass

Ensi viikon lopulla Helsingin Messukeskuksen valtaavat jälleen Helsingin kirjamessut , jotka kokoavat yhteen kaikki ihanat kirjat, kirjailijat ja lukijat. Odotamme jo innolla, ja näin tasan viikkoa ennen messuja jaammekin molempien fiilistelyä ja tärppejä tuleville messuille. Saimme myös arvottavaksi pääsylippuja kirjamessuille. Suoritamme kirjamessulippujen arvonnan tänä vuonna vain Instagram-tilillämme eli ota seurantaan @paljonmeluakirjoista ja pysyttele kuulolla arvonnasta! Pääsylipuistamme ja arvontalipuista kiitokset Helsingin Messukeskus. ELINA: Ihanaa päästä jälleen kirjamessuille! En vielä tiedä, minä päivinä ehdin tänä vuonna messuille, mutta tarkoituksena olisi ainakin muutamana päivänä paikalla pyörähtää. Eniten odotan uutuuskirjojen hypistelyä sekä löytöjen tekemistä antikvariaateista. Muutama mielenkiintoinen keskustelukin on kuitenkin jo merkattu messulehteen: Perjantaina 28.10. Esplanadi-lavalla on klo 16.30-17 Paula Nivukosken haastattelu, jossa hän kertoo kolmanne

Kaisa Happosen ja Karri Miettisen (eli Palefacen) Revi se on runokokoelma, joka saa katsomaan uusin tavoin maailmaa, omaa ympäristöä sekä niitä sanoja, jotka meidät päivittäin ympäröivät. Kokoelma on koostettu pääasiassa erilaisista lähteistä, kuten sanomalehdistä, leikatuilla sanoilla. Tämä keino tuo runot lähemmäksi tätä päivää – kun ne koostuvat termeistä, joita on uutismedioissa lähivuosina esiintynyt. Happonen ja Miettinen käsittelevät teoksessa erilaisia aikamme haasteita, joista päällimmäisenä mieleeni jäi ilmastonmuutos. Lisäksi sanat huokuvat nyky-yhteiskunnan aiheuttamaa ahdistusta sekä pienen ihmisen asemaa (vastassaan etuoikeutetut, varakkaat ja suuryitykset). Maailman epäoikeudenmukaisuudet saavat kirjassa siis myös paikkansa. Ilmastonmuutos ja sen kiireellisyys tosiaan puskevat runoteoksessa useampaankin kertaan esille suoremmin ja epäsuoremmin. Tämä ei yllätä, sillä erityisesti vuosina 2017 ja 2018 (teoksen julkaisuvuonna) ilmastonmuutos nousi otsikoihin isost