Kaisa Happosen ja Karri Miettisen (eli Palefacen) Revi se on runokokoelma, joka saa katsomaan uusin tavoin maailmaa, omaa ympäristöä sekä niitä sanoja, jotka meidät päivittäin ympäröivät. Kokoelma on koostettu pääasiassa erilaisista lähteistä, kuten sanomalehdistä, leikatuilla sanoilla. Tämä keino tuo runot lähemmäksi tätä päivää – kun ne koostuvat termeistä, joita on uutismedioissa lähivuosina esiintynyt.
Happonen ja Miettinen käsittelevät teoksessa erilaisia aikamme haasteita, joista päällimmäisenä mieleeni jäi ilmastonmuutos. Lisäksi sanat huokuvat nyky-yhteiskunnan aiheuttamaa ahdistusta sekä pienen ihmisen asemaa (vastassaan etuoikeutetut, varakkaat ja suuryitykset). Maailman epäoikeudenmukaisuudet saavat kirjassa siis myös paikkansa.
Ilmastonmuutos ja sen kiireellisyys tosiaan puskevat runoteoksessa useampaankin kertaan esille suoremmin ja epäsuoremmin. Tämä ei yllätä, sillä erityisesti vuosina 2017 ja 2018 (teoksen julkaisuvuonna) ilmastonmuutos nousi otsikoihin isosti. Sen sijaan lajikato, joka toki linkittyy ilmastonmuutokseen, ei näy runoteoksessa, sillä se on noussut ilmastonmuutoksen rinnalle suurempaan mediaan vasta aivan lähivuosina. Koronaakaan ei tietenkään kirjassa ole, ja olisi kiinnostavaa tietää, minkälaisia runoja korona-ajan mediaympäristöstä saataisiin aikaan.
Medialeikkeiden lisäksi teoksessa on ns. ”blackout poetrya” eli tekstipätkiä, joista on mustattu kaikki paitsi ne sanat, jotka halutaan runon osaksi. Tämä runotyyppi on kiinnostava, sillä se ottaa valmiin tekstipätkän ja valikoi sieltä itselleen ja omalle tarkoitukselleen otollisimmat ilmaisut. Eli teksti voidaan kääntää näin itseään vastaan. Tämä tyyli muistuttaa minua myös polarisoitumisesta, sillä sanojen valikoimisen voi nähdä vertauksena nykyaikaan, jolloin ihmiset poimivat informaatiotulvasta sen, mikä tukee heidän omaa maailmankuvaansa. Tästä näissä runoissa ei tietenkään missään nimessä ole kyse, joten kyseessä on vain oma huomioni. Runojen materiaalina tämä tyyli on mielestäni vain ja ainoastaan luova ja mielenkiintoinen.
Teoksessa olevat Google-haut runomuotina tulevat erityisen lähelle ja tuntuvat erityisen merkityksellisiltä kertomuksilta nykymaailmasta ja ihmisistä tässä ajassa. Näissä ”runoissa” (jos niitä edes runoiksi voi sanoa) on kyse siitä, että Googleen on kirjoitettu lauseen alku ja annetaan Googlen täyttää tämä haku ehdottomalla haetuimpia hakusanoja, joissa on sama aloitus. Nämä haut tuovat todellisten ihmisten murheet, huolet ja toiveet erityisen voimakkaasti esiin, minkä vuoksi ne ovat painokas tehokeino. Olettaen, että kyseiset haut ovat aitoja eivätkä photoshopilla tekijöiden muokkaamia.
Toisaalta kaiken tämän murheen keskellä Revi se vilauttaa myös toivoa epävarmuuden keskellä. Pieni ihminen on yksin maailmassa, mutta uteliaisuudella ja avoimella mielellä ihminen on aina selvinnyt eteenpäin.
Omintakeisella tekniikallaan Revi se saa tarkastelemaan maailmaa ja sanoja hieman eri tavoin. Sanoja on kaikkialla ja me voimme kaikki valjastaa ne käyttöömme. Tätä varten teoksessa on myös paljon tyhjiä sivuja, joihin lukijat voivat leikellä omia runojaan. En itse vielä ehtinyt tähän, mutta ehkä joskus vielä.
Todellisesta materiaalista ja meidän ajastamme irrotetut sanat tuovat runoille painoarvoa, jota niillä ei ehkä muuten olisi. Sanat ovat tässä hetkessä ja luovat kuvan meidän ajastamme. Sikäli se ei ole kevyttä eikä helppoa luettavaa, vaan voi herättää joka ahdistavia tunteita ihmiskunnan haasteista. Tästä huolimatta voin suositella Revi se -kirjaa nopeaksi iltalukemiseksi tai vaikka viikon mittaan palasteltavaksi.
Lukuhaasteessa Revi se sijoittuu minulla kohtaan 23. Pieni kirja. Lisäksi se sopisi kohtiin 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija; 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana ja 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan.
Kaisa Happonen & Karri (Paleface) Miettinen: Revi se. WSOY 2018. 116 sivua.
Kommentit
Lähetä kommentti