Paljon melua kirjoista

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni Tammi 2003 suom. Ilkka Malinen 252 sivua Alkuteos: Supuutoniku no koibito . 1999. Viimeksi luin Haruki Murakamia tammikuussa ja silloinkin taisin hämmästellä kyseisen kirjailijan taidokkuutta kirjoittaa mukaansa tempaavaa tekstiä, jota ei voi päästää käsistään irti. Tässä sitä taas kerran oli. Jostain syystä tämä(kin) pokkari oli jäänyt roikkumaan pidemmäksi aikaa, mutta onneksi se kirjahaasteen myötä päätyi lukupinoni kärkeen. Tarina imaisi mukaansa välittömästi ja jäi vielä mietityttämään moneksi päiväksi lukemisen jälkeenkin. Tämän teoksen kertojana on Murakamille hyvin tyypilliseen tapaan nuori tokiolainen mies, tällä kertaa opettaja "K", joka kertoo ystävänsä Sumiren tarinaa. K on rakastunut entiseen opiskelukaveriinsa, mutta Sumirea eivät kiinnosta suinkaan suhteet tai mikään muukaan tavallinen elämä vaan ainoastaan kirjailijaksi tuleminen. Hän nukkuu päivät ja valvoo yöt kirjoittaen kaiken mahdollisen paperille

China Miéville: Toiset Karisto 2011   365 sivua Suom. J. Pekka Mäkelä Alkuteos: The City & the City . 2009.   China Miéville on kirjailija, jota ei ole turhan paljon suomennettu. Miévillen teokset lasketaan uuskummaksi, ja olen kuullut kirjailijasta paljon hyvää, ennen kuin luin tämän ensimmäisen kirjani häneltä. Myönnän, että lukukokemuksen jälkeen jäivät kuitenkin ristiriitaiset fiilikset.  Romaanissa Toiset kuvataan kahta kaupunkia – Ul Qomaa ja Besźeliä – jotka ovat lomittuneet keskenään: kaupungit ovat olemassa päällekkäin eivätkä yhden kaupungin asukkaat saa nähdä toisen kaupungin asukkaita. Liikenne onkin ymmärrettävästi hankalaa, kun asukkaiden pitää jatkuvasti ”näkymätöntää” toisensa, mutta samalla kuitenkin väistellä autoja, jotka huristelevat rinnakkaiskaupungissa. Besźeliläinen rikostutkija Borlú joutuu tutkimaan murhaa, josta alusta alkaen paljastuu seikkoja, joiden perusteella kyseessä olisi rikko – eli tilanne, jossa yhdessä kaupungis

Tove Jansson: Bildhuggarens dotter Schildts 1968/2003 167 sivua Tove Janssonin omaelämäkerrallinen teos on valitettavasti roikkunut luettavien kirjojen pinossa ikuisuuden! Huomaan, että olen ensimmäisen kerran aikonut lukea sen vuosi sitten samaisen marraskuun kirjahaasteen aikana ja kesälläkin olen postauksessa maininnut kyseisen teoksen. Joillekin kirjoille valitettavasti käy välillä näin - aina joku toinen kiilaa lukulistalta eteen. Nyt vihdoin ja viimein oli aika kuitenkin Janssonille, hyvä niin. Luin kirjan ruotsiksi ja se toi mielestäni aidon ja hyvän tunnelman lukemiselle. Teksti oli ruotsiksi hyvin kaunista, vaikeaa sanoa onko suomennos tavoittanut saman kauneuden. Hanna on lukenut saman teoksen vuosi sitten suomennoksena ( lue hänen arvionsa täältä ). Itse luin jostakin syystä teosta hieman eri tavalla, en lainkaan kokenut sitä novellikokoelmana, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna se kenties sellainen onkin. Luin teosta pikemminkin katkelmina mutta silti jatkuvana

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus Bazar 2015 419 sivua suom. Maija Heikinheimo Alkuteos: A Red Herring Without Mustard . 2011. Kuten parissa edellisessä postauksessa vihjasin niin marraskuussa vietetään taas lukuhaastetta eli tarkoituksena on lukea vähintään 30 sivua kirjallisuutta päivässä. Viime vuonna haaste onnistui sikäli hyvin, että lopullinen sivumäärä ylitti tavoitteen, vaikka en ihan joka päivä kirjaan tarttunutkaan. Tänä vuonna ajattelin kokeilla josko ihan oikeasti joka päivä pystyisin sen 30 sivua lukemaan ja ainakin ensimmäinen viikko sujui hyvin, sillä ensimmäinen kirja tuli luettua jo kokonaan. Totuuden nimissä se tosin oli jo kesken marraskuun alkaessa. Lukuhaasteen aloitin Alan Bradleyn Hopeisen hummerihaarukan tapauksella , joka on kolmas ja vasta ilmestynyt suomennos Flavia de Luce -dekkarisarjassa. Arvioni ensimmäisestä osasta löytyy täältä ja toisesta osasta täältä . Kaikki suomennetut osat olen lukenut tämän vuoden puolella ja nau

Petronius Arbiter: Trimalkion pidot Otava 1945 168 sivua (selityksineen) Suom. Edwin Linkomies Alkuteos: Cena Trimalchionis . N. vuonna 60. Trimalkion pidot on teos, josta uskallan veikata, ettei tavallinen tallaaja ole siitä edes kuullut ja josta itsekin sain tietää enemmän vasta kirjallisuuden opintojen yhteydessä. Siitä huolimatta teosta ei kannata sivuuttaa, sillä se on merkittävä osa kirjallisuushistoriaa: se lukeutuu ensimmäisten proosamuotoisten teosten joukkoon.  Satiirinen teos sijoittuu antiikin Roomaan ja on vain pieni osa mahtavampaa Satyricon -teossarjaa, josta muut osat eivät kuitenkaan ole säilyneet. Lukijan onneksi esipuheen selostus auttaa liittämään teoksen osaksi suurempaa kokonaisuutta: päähenkilö Eskolpius ja hänen toverinsa ovat kesken seikkailujensa päätyneet pitoihin, joita isännöi vapautettu orja Trimalkio.  Pidoissa viini virtaa ja ruokaa kannetaan pöytään toinen toistaan kummemman annoksen keikkuessa tarjottimilla. Sanan säilä viuh

Roald Dahl: Matilda Kuvittanut: Quentin Blake Wsoy 1997 240 sivua Suom. Eeva Heikkinen Alkuteos: Matilda . 1988. Ennen kuin pääsen kirjoittamaan marraskuun lukuhaasteen (30 sivua kaunokirjallisuutta päivittäin) ensimmäisestä luetusta kirjasta niin vielä yksi kirja lokakuulta nimittäin vuoden kirjahaasteen kohta numero 39: kirja jonka muistat lapsuudestasi. Luettavaksi valitsin erään lapsuuden suosikkini nimittäin Roald Dahlin Matildan , jota en olekaan lukenut vuosikausiin. Välillä olisi ihanaa kun ehtisi palata juurikin vanhoihin suosikkeihin, sillä tämän lukeminen oli kerrassaan nostalgista ja hauskaa! Sivu sivulta muistin miksi olen alunperin ihastunut tähän kirjaan kun olen sitä joskus yli viisitoista vuotta sitten ensi kerran lukenut. Voiko kirja yleensä olla huono, jos sen kannessa on kuva tytöstä kirjapinojen keskellä? Mikäli jollekin tämä klassikko on vielä tuntematon niin lyhyesti sen juonesta. Romaani kertoo Matilda-nimisestä tytöstä, joka asuu type