Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bazar 2015
419 sivua
suom. Maija Heikinheimo
Alkuteos: A Red Herring Without Mustard. 2011.
Kuten parissa edellisessä postauksessa vihjasin niin marraskuussa vietetään taas lukuhaastetta eli tarkoituksena on lukea vähintään 30 sivua kirjallisuutta päivässä. Viime vuonna haaste onnistui sikäli hyvin, että lopullinen sivumäärä ylitti tavoitteen, vaikka en ihan joka päivä kirjaan tarttunutkaan. Tänä vuonna ajattelin kokeilla josko ihan oikeasti joka päivä pystyisin sen 30 sivua lukemaan ja ainakin ensimmäinen viikko sujui hyvin, sillä ensimmäinen kirja tuli luettua jo kokonaan. Totuuden nimissä se tosin oli jo kesken marraskuun alkaessa.
Lukuhaasteen aloitin Alan Bradleyn Hopeisen hummerihaarukan tapauksella, joka on kolmas ja vasta ilmestynyt suomennos Flavia de Luce -dekkarisarjassa. Arvioni ensimmäisestä osasta löytyy täältä ja toisesta osasta täältä. Kaikki suomennetut osat olen lukenut tämän vuoden puolella ja nauttinut niistä kovasti, siksipä tämä uutuus piti saada heti sen ilmestyessä!
Tässä osassa sarjan päähenkilö, 10-vuotias Flavia, saa markkinoilla ennustuksen mustalaisnaiselta ja ennustus järkyttää häntä niin, että hän vahingossa sytyttää naisen teltan tuleen. Mennessään katsomaan miten nainen voi, löytääkin Flavia tämän vankkureistaan lähes kuolleena ja kutsuu samantien lääkärin paikalle. Eikä aikaakaan kun toinenkin uhri löytyy jo roikkumassa kartanon Poseidon-suihkulähteestä hopeinen hummerihaarukka nenässään. Mitä ihmettä Bishop Laceyn kylässä on tällä kertaa meneillään? Flavia alkaa tietenkin taas selvittää tapauksia omin nokkinensa saaden avukseen mustalaisnaisen lapsenlapsen Porcelainin.
Pidin tästä osasta jokseenkin enemmän kuin toisesta osasta, mutta ensimmäisen tasolle ei tämä taida yltää. Ehkä ensimmäisessä osassa oli eniten viehätystä, koska hahmot olivat uusia. Tässä osassa marssitetaan taas näytille kasa hahmoja, jotka ovat tuttuja jo sarjan edellisistä osista. Väliin meinasin tosin jo unohtaa kuka kyläläisistä nyt oli kukin ja mitä he olivat edellisissä osissa tehneet. Toisaalta esimerkiksi Flavian äidin Harrietin arvoitus taas saa enemmän tuulta siipiensä alle ja Flavia saa erään muiston äidistään.
Mitä tulee huumoriin niin siitä huolehtivat jälleen kerran Flavian sisarukset ja sisarusparven keskinäiset kahnaukset. Feely ja Daffy järjestävät Flavialle ikävän yllätyksen, mutta Flavia kostaa tietenkin sisaruksilleen takaisin ja onnistuu näpäyttämään niin heitä kuin poliisejakin. Poliisilta kun tulee tällä kerralla Flavialle kielto, että hän ei saa missään nimessä sekaantua asiaan ja hänen täytyy lakata nuuskimasta ympäriinsä ja keräämästä tärkeitä todistuskappaleita. Tämä ei tietenkään Flaviaa lainkaan hidasta, hänhän pystyy tutkimaan tapausta myös Buckshawn kartanon kirjastossa ja sekä omassa laboratoriossaan.
Flavia-kirjoista tulee kyllä poikkeuksetta hyvälle mielelle, sen verran mainio on tuo päähenkilö ja englantilaisen pikkukylän elämä. Monessa kohdin mieleeni tuli myös vastikään katsomani Downton Abbey -sarja. Flavian perhekin on hieman taloudellisissa vaikeuksissa ja nähtäväksi jää miten kartanolle käy. Onhan heillä kuitenkin vielä hieman palvelusväkeäkin, keittäjä rouva Mullet ja puutarhuri Dogger, joita Flavia käyttää häikäilemättä apunaan tapauksia selvittäessä.
En ollut alunperin ajatellut tätä romaania sijoittaa vuoden kirjahaasteeseen, mutta sopiihan se kohtaan 28. kirja jonka nimessä on väri.
Kommentit
Lähetä kommentti