Paljon melua kirjoista

Rosa Nenosen Merkityksellisen työn kaava on helposti lähestyttävä ja nopeasti luettava teos kaikille, jotka haluavat oppia lisää omista vahvuuksistaan, löytää lisää merkityksellisyyttä omaan työhön juuri vahvuuksiensa ja intohimojensa kautta tai rakentaa itselleen uuden työn. Olen lukenut viimeisen vuoden tai parin aikana paljon samantyyppisiä kirjoja ja pohtinut samoja asioita paljon, joten sikäli Nenosen teos ei tarjonnut hirveästi uutta, mutta se on hyvä ja tiivis paketti kaikille aiheesta kiinnostuneille. Nenonen jakaa merkityksellisen työn kuuteen osa-alueeseen. Ensinnäkin on hyvä tutustua omaan tarinaan mutta muistaa että se on itse kerrottu tarina ja sitä voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Toisekseen merkityksellisen työn kannalta on ensiarvoisen tärkeää toteuttaa omaa autenttista itseään. Kolmanneksi tutustutaan omiin supervoimiin, joiden avulla merkityksellistä työtä voidaan rakentaa: omiin arvoihin, vahvuuksiin, intohimoihin sekä jo hankittuihin taitoihin.

Tara Westoverin Opintiellä on huikea muistelmateos, joka kuljettaa lukijan Idahon vuorten rinteille mormoniperheen elämään, jossa varustaudutaan maailmanloppua varten. Tara kertoo kirjassa omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan sekä siitä, miten perhe hylkäsi lopulta hänet, kun hän lähti kouluttautumaan.  Opintiellä kiinnosti heti, kun siinä muutamia vuosia sitten kuulin, mutta toisaalta olin jostakin syystä hieman varautunut alkaessani sitä lukemaan. Muistelmissa ja omaelämäkerroissa on monesti jotain, joka ei kiinnosta. Tässä tapauksessa alku tuntui kangertelevan, mutta lopulta se johtui ehkä siitä, etten antanut tälle kirjalle sen vaatimaa huomiota. Lopulta tarina imaisi mukaansa kiitettävästi, ja kuten takakannessa sanotaan, totuus on tarua ihmeellisempää Taran elämässä. Opintiellä on kasvutarina, se on tarina itsenäistymisestä ja jopa selviytymisestä, mutta myös perheestä – perheen roolista elämässä, perheen arvojen hylkäämisestä ja siitä, miten perhe hylkää lapsensa. Tara kasva

Voi vitsit mitä juuri luin. Anni Kytömäen viime vuoden Finlandia-voittaja Margaritasta sukeutui nopeasti vuoden tähän saakka paras lukukokemus. Tartuin kirjaan väsyneenä ja epäilin, josko pitkistä kuvauksista tulisi minulle liian raskaita, mutta olin pahasti väärässä. Kytömäen kerronta nappasi mukaan virtaansa ja sulkee lukijan syleilyynsä. ”Leijun virrassa kuin tähtitaivaalla, joki on yhtä pimeä ja suuri. Avaan silmät ja katson avaruuden sumeaa hyökyä. Joki tanssittaa minua, hyräilee ja nauraa kuin olisi saanut minut takaisin, vaikka en muista sen sylissä ennen uinuneeni.” (s. 33) Romaanissa on useampi kertoja, mutta päähenkilö on Senni Margarita Sarakorpi, joka toimii kesäisin Kankariston kylpylässä hierojana sodassa kuolleen isänsä jalanjäljissä. Romaani sijoittuu sotien jälkeisiin vuosiin 50-luvulle. Uuden kesän kurkotellessa jo käsiään uudet vieraat saapuvat ja Senni valmistautuu työhön aavistamatta, miten kesä muuttaisi hänen elämäänsä. Vieraiden keskuudessa on nimittäin